Nykymaailmassa Dogmatiikka:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Dogmatiikka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai vaikutuksensa vuoksi eri aloilla. Vuosien varrella Dogmatiikka:n tutkimusta ja analysointia on syvennetty ja pyritty ymmärtämään sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan yleisen ja täydellisen yleiskatsauksen Dogmatiikka:stä ja käsittelemään sen eri näkökohtia objektiivisesta ja analyyttisestä näkökulmasta. Dogmatiikka:n eri puolia tutkitaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, jotta lukijalle saataisiin syvempi ja tarkempi käsitys tästä yleismaailmallisesti tärkeästä aiheesta.
Dogmatiikka (kreik.) eli uskonoppi on teologinen oppiaine, joka järjestelmällisesti käsittelee kristinuskon oppia eli dogmaa. Dogmatiikka kuuluu systemaattiseen teologiaan. Tutkimuksen kohteena voi olla kristillisen kirjoittajan kirjallinen tuotos, esimerkiksi Johannes Damaskolaisen Ortodoksisen uskon tarkka esitys tai kristillisen kirkkokunnan virallinen teksti, kuten luterilaisuuden Tunnustuskirjat.
Dogmatiikan menetelmä on systemaattinen menetelmä. Sillä tarkoitetaan käsiteanalyysia, jonka tarkoituksena on paljastaa tekstin termien eli oppisanojen merkitys ja suhteet muihin termeihin. Sen lisäksi erittelyllä pyritään paljastamaan tekstissä esiintyvän ajattelun looginen rakenne, loogiset suhteet tai epäjohdonmukaisuus. Viime vaiheessa tutkimuskohteesta voidaan rakentaa systemaattinen eli järjestelmällinen kuvaus, joka paljastaa tekstin ilmiasussa olevien väitteiden loogiset syyt ja riippuvuudet.
Vaikka dogmatiikka teologisena oppiaineena yleensä tutkii vain kristinuskon opinkäsityksiä, menetelmä ei itsessään rajaa sitä kristinuskon piiriin. Dogmatiikka voisi menetelmänsä puolesta tutkia samankaltaisia asioita myös muista uskonnoista, aivan erityisesti muista teistisistä uskonnoista.
Dogmatiikka sisältää ainakin seuraavat alat:
Dogmatiikkaan voi kuulua myös teologinen etiikka, vaikka yleensä sen katsotaan olevan itsenäinen systemaattisen teologian oppiaine. Dogmatiikka saattaa olla painottunut aatehistoriaan tai dogmien erittelyyn, jolloin voidaan puhua myös uskontotieteestä.
Yksittäisten kristillisten opinkohtien tutkimuksessa dogmatiikka on omaksunut opinkohdista kristillisessä kielenkäytössä vakiintuneet termit. Näitä opinkohtia on kutsuttu usein lokuksiksi (loci theologici). Loci-järjestelmä on varsinaisesti kristinuskon sisäinen tapa esittää järjestelmällisesti kristinuskon peruskäsitykset. Koska se itsessään jo järjestää kristillisen uskon käsitteitä, on se omaksuttu opinkohtien käytännön jaotteluksi myös dogmatiikassa.
Kristillisen opin lokuksia, joiden ilmaisuja eri lähteissä dogmatiikka tutkii, ovat ainakin seuraavat:
Dogmatiikka voi luonnollisesti tutkia myös muita opinkohtia. Tällaisia loci-järjestelmään kuulumattomia mutta muuten tunnettuja dogmatikan tutkimia kristinuskon opin osa-alueita ovat muun muassa: