Angelologia

Angelologia:n merkitys yhteiskunnassamme on kiistaton. Olipa se keskeinen tekijä henkilökohtaisessa kehityksessä, ihmiskunnan historiassa tai nykykulttuuriin vaikuttajana, Angelologia on merkinnyt ennen ja jälkeen eri alueilla. Sen merkitys on vakiintunut ajan myötä, mikä tekee siitä jatkuvan tutkimuksen ja keskustelun aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Angelologia:n monia puolia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen kehitystä historian aikana.

Hakusana ”Enkelioppi” ohjaa tänne. Danielle Trussonin kirjasta katso Enkelioppi (kirja).
Enkeliden kolme hierarkiaa ja yhdeksän järjestystä. Francesco Botticini, 1400-luku.

Angelologia tarkoittaa enkelioppia, kirkkojen ja teologien käsityksiä enkeleistä. Erityisesti termi kuvaa kristillisen kirkon systemaattista ajattelua ja opetusta enkeleistä. Mutta myös juutalaisuudessa ja islamissa on omat oppinsa enkeleistä, niiden merkityksestä, asemasta ja hierarkioista. Kaikissa kolmessa monoteistisessä eli yksijumalaisessa uskonnossa vallitsee sama käsitys enkeleistä taivaallisina henkiolentoina ja Jumalan sanansaattajina, vaikka erojakin on.

Angelologia ei ole yhtenäinen ja selvärajainen oppirakennelma, vaan teologien tekemien määritelmien ja tulkintojen kudelma. Esimerkiksi enkelihierarkioista on esitetty erilaisia näkemyksiä: tavallisin on yhdeksänportainen hierarkia, jota kannattivat Pseudo-Dionysios Areopagita ja Tuomas Akvinolainen. Arkkienkelien lukumäärästä – seitsemän – vallitsee laaja yksimielisyys, koska lukumäärä ilmoitetaan Raamatun apokryfikirjoihin kuuluvassa Tobitin kirjassa. Arkkienkelien nimistä on erilaisia näkemyksiä. Kristillisen kirkon angelologian mukaan nimeltä mainittuja arkkienkeleitä ovat vain ne kolme, jotka löytyvät Raamatusta: Mikael, Gabriel ja Rafael. Henokin kirjassa mainitaan kaikki seitsemän: Uriel, Rafael, Raguel, Mikael, Sarakiel, Remiel ja Gabriel.[1][2]

Kristinuskon käsityksiä enkeleistä eli angelologiaa tutkitaan teologisista oppiaineista dogmatiikassa. Kristillisten kirkkojen välillä ei ole erityistä ekumeenista kiistaa enkeleistä, sillä angelologia perustuu ensisijaisesti Raamatun kertomuksiin. Yksittäiset teologit ovat silti esittäneet yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä kuvauksia ja tulkintoja enkeleistä. Teoksessaan Summa theologiae Tuomas Akvinolainen (1125–1274) kirjoitti laajasti enkeleistä. Teoksen nämä osat on suomennettu omana kirjanaan.[3]

Angelologisia kuvauksia löytyy myös kaunokirjallisuudesta ja runoudesta, kuten Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä tai John Miltonin Kadotetusta paratiisista. New age ja erilaiset uushenkiset opit soveltavat kristillistä, juutalaista tai islamilaista enkelioppia, mutta yhdistävät siihen omia käsityksiään. Lopputuloksena on värikästä ja yksityiskohtaista ”angelologiaa”.

Lähteet

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  • Davidson, Gustav: A Dictionary of Angels. The Free Press, 1971. (englanniksi)
  • Godwin, Malcolm: Angels: An Endangered Species. Simon and Schuster, 1990. (englanniksi)
  • Seppälä, Olli: Maan ja taivaan enkelit. Helsinki: Kirjapaja, 1998.
  • Seppälä, Olli: Enkeli – taivaallinen sanansaattaja. Helsinki: Kirjapaja, 2003.
  • Tuomas Akvinolainen: Enkelit ja filosofia. ((Summa theologiae, 1200-luku, kvestiot 50–64 ja 107.) Suomentanut Reijo Työrinoja) Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-125-4

Viitteet

  1. ↑ The Book of Enoch. Translated from Ethiopic by Richard Laurence. Chapter 20 johnpratt.com. 1883. (englanniksi)
  2. ↑ Eenokin kirja. Suom. Tuomas Levänen Apokryfisiä kirjoituksia ja muuta suomennettuina.
  3. ↑ Tuomas Akvinolainen 2021.

Aiheesta muualla