Dolyna

Tässä artikkelissa perehdymme Dolyna:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja sen merkitystä eri alueilla. Dolyna on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​vaikutuksiinsa tieteessä ja teknologiassa. Seuraavilla riveillä tarkastelemme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykymaailmassa tarjoten yksityiskohtaisen katsauksen, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen vaikutusta ja potentiaalia. Liity kanssamme tälle jännittävälle matkalle Dolyna:n sydämeen!

Dolyna
Долина
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Dolyna

Koordinaatit: 48.9769°N, 23.9813°E

Valtio Ukraina
Alue Ivano-Frankivskin alue
Piiri Kalušin piiri
Tunnettu 1300-luku (perustettu mahd. jo 979)
Magdeburgin kaupunginoikeudet 1525
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 22,3 km²
Väkiluku (2021)  ([1]) 20 641









Dolyna (ukr. Долина) on kaupunki Ukrainan Ivano-Frankivskin alueen Kalušin piirissä.[2][3][4][1][5] Dolyna sijaitsee Dnestrin vesistöön kuuluvan Sivkajoen varrella, 58 kilometriä aluekeskus Ivano-Frankivskista länteen.[2][6] Kaupunkiin saapuu Ivano-Frankivskista rautatieosuus, joka jatkaa edelleen Stryin risteysaseman kautta Lviviin; Dolynassa on rautatieasema.[2][6][7]

Ukrainan tilastokeskus arvioi Dolynan väkiluvuksi 20 641 asukasta vuoden 2021 alussa.[1] Vuonna 2001 väkiluku oli 20 903, joista pääosa oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia.[2]

Dolyna on ollut tunnettu kirjallisissa lähteissä suolakaivoksistaan jo Liettuan suuriruhtinaskunnan (myöhemmin Puola-Liettuan hallitsija Vladislav II Jagellon aikaan 1300-luvulla.[2][3] On kuitenkin esitetty, että paikkakunnan suolakaivokset olisi avattu jo vuonna 979, mitä pidetään kaupungin perustamisvuotena.[2] Magdeburgin kaupunginoikeudet se sai vuonna 1525.[2][3] Vuonna 1857 siitä tuli kihlakuntakaupunki.[3] Rautatieyhteys Stryihin ja rautatieasema valmistuivat 1875.[2]

Dolyna on Ukrainan vuonna 2020 tehdyn aluehallintouudistuksen jälkeen kuulunut Kalušin piiriin;[5] tätä ennen se oli Dolynan piirin hallintokeskus.[2][3]

Kaupunki on ollut Dolynan öljykentän keskus 1950-luvulta lähtien. Maaöljyyn ja -kaasuun liittyvä teollisuus ovat keskeisiä teollisuudenaloja. Lisäksi vahvistettuja betonirakenteita, suolaa ja tiiliä valmistavaa sekä elintarvikkeita tuottavaa teollisuutta.[3]

  • Öljypumppuja kaupunkikuvassa.
    Öljypumppuja kaupunkikuvassa.
  • Linja-autoja rautatieaseman edustan aukiolla.
    Linja-autoja rautatieaseman edustan aukiolla.
  • Kotiseutumuseo Bojkivštšyna.
    Kotiseutumuseo Bojkivštšyna.
  • Kreikkalaiskatolinen kirkko.
    Kreikkalaiskatolinen kirkko.
  • Katolinen kirkko.
    Katolinen kirkko.

Lähteet

  1. ↑ a b c Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 9.12.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i M. O. Borys: Dolyna (Долина) Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2008. Viitattu 9.12.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e f Dolyna (julkaistu alkujaan teoksessa Encyclopedia of Ukraine, vol. 1, 1984) Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ H. A. Verbylenko: Dolyna (Долина) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua; arkistoitu osa 2 : Г—Д (pdf), s. 439. 2004. Viitattu 9.12.2022. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 9.12.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. (s. 151) Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1 (venäjäksi)
  7. ↑ N. P. Larutina (redaktor atlasa): Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) 1:750 000...1:35 000 000. s. 78. Omsk, Venäjä (ул. Таубе Но 21, 644099 Омск): ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230313-3 (venäjäksi)

Aiheesta muualla