Eduard Bagritski

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Eduard Bagritski:n kiehtovaan maailmaan. Se on jännittävä aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ilmestymisestään lähtien Eduard Bagritski on herättänyt vilkasta kiinnostusta eri aloilla, olipa kyse sitten akateemisesta, tieteellisestä, kulttuurisesta tai sosiaalisesta. Kautta historian Eduard Bagritski on vaikuttanut merkittävästi siihen, miten ymmärrämme ympäröivää maailmaa, ja sen vaikutus on edelleen ajankohtainen. Tämän artikkelin kautta tutkimme Eduard Bagritski:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia yrittääksemme ymmärtää paremmin sen tärkeyttä ja merkitystä yhteiskunnassamme.

Eduard Georgijevitš Bagritski (ven. Эдуа́рд Гео́ргиевич Багри́цкий, oikea sukunimi Dzjubin, Дзю́бин; 3. marraskuuta (J: 22. lokakuuta)lähde? 1895 Odessa, Venäjä[1] – 16. helmikuutalähde? 1934 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostorunoilija[1].

Eduard Bagritski syntyi juutalaiseen kauppiasperheeseen ja suoritti maanmittarikoulun. Hänen ensimmäiset, futuristeilta ja akmeisteilta vaikutteita saaneet runonsa julkaistiin odessalaisissa kirjallisuuslehdissä vuonna 1915. Venäjän kansalaissotaan Bagritski osallistui puna-armeijan riveissä. Vuodesta 1920 lähtien hän työskenteli Venäjän tietotoimiston palveluksessa Odessassa. Vuonna 1925 Bagritski siirtyi Moskovaan, jossa hän osallistui Pereval-kirjailijaryhmän ja konstruktivistien toimintaan. Vuonna 1930 hän liittyi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistykseen.[2]

Bagritski oli yksi neuvostokirjallisuuden alkuvaiheen merkittävimmistä romanttishenkisistä runoilijoista.[2] Hänen keskeisiä teoksiaan ovat kansalaissodasta kertova runoelma Duma pro Opanasa (”Opanasin taru”, 1926) sekä runokokoelmat Jugo-Zapad (”Lounas”, 1928), Pobediteli (”Voittajat”, 1932) ja Poslednaja notš (”Viimeinen yö”, 1932). Jälkimmäinen sisältää aikanaan erityisen suositun runoelman ”Pioneeritytyön kuolema” (Smert pionerki). Bagritski työskenteli paljon myös runouden kääntäjänä.[3]

Suomennettuja runoja

Lähde[4]

Antologiassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa, suomentanut Armas Äikiä, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960

  • Arbuusi (Арбуз)
  • Pioneeritytön kuolema (Smert pionerki)
  • Ukraina (Ukraina)

Antologiassa: Neuvostolyriikkaa 2, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1977 ISBN 951-30-3680-4 (Runot suomentanut Matti Rossi Pekka Pesosen raakakäännöksestä)

  • Keskustelu nuorisoliittolainen N. Demetjevin kanssa (Razgovor s komsomoltsem N. Dementjevym), myös teoksessa: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, toim. Ritva Haavikko, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-22877-X
  • Musta leipä ja uskolliset vaimot (От черного хлеба и верной жены...)
  • Odessa (Odessa)
  • Pioneeritytön kuolema (Smert pionerki)
  • Salakuljettajat (Kontrabandisty)
  • Syntyperä (Proishoždenije)

Antologiassa: Venäjän runotar, toim. Valentin Kiparsky ja Lauri Viljanen. Otava 1946. – Näköispainos Ntamo 2013

Antologiassa: Uuden runon Venäjä (Sorok russkih sovetskih poetov), toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala ISBN 5-7545-0041-6

  • Linnustaja (Птицелов), suom. Taisto Summanen
  • Meloni (Арбуз), suom. Taisto Summanen
  • Ruisleipä ja vaimo (От черного хлеба и верной жены...), suom. Taisto Summanen

Lähteet

  1. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bagritski, Eduard”, Otavan kirjallisuustieto, s. 67. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 75. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
  3. ↑ Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar () slovari.yandex.ru. Viitattu 15.6.2010. (venäjäksi)
  4. ↑ Eduard Bagritski, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 2.12.2021, viitattu 2.12.2021

Aiheesta muualla