Edward Stettinius, Jr.
Nykymaailmassa Edward Stettinius, Jr. on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Ajan myötä tämä aihe on noussut ajankohtaiseksi ja kiinnostavaksi yhteiskunnan eri sektoreita. On monia näkökohtia, jotka pyörivät Edward Stettinius, Jr.:n ympärillä sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään sen suhteeseen talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Edward Stettinius, Jr.:tä ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Edward Stettinius, Jr. esitellään nykyään erittäin monimutkaisena ja tärkeänä aiheena sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan mittaan ja sen vaikutuksiin eri aloilla.
| Edward Reilly Stettinius, Jr. | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 48. ulkoministeri | |
| Presidentti |
Franklin D. Roosevelt Harry S. Truman |
| Edeltäjä | Cordell Hull |
| Seuraaja | James F. Byrnes |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1900 Chicago, Illinois |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1949 (49 vuotta) Greenwich, Connecticut |
| Puoliso | Virginia Gordon Wallace |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraatit |
| Uskonto | Episkopaali |
|
|
|
Edward Reilly Stettinius, Jr. (22. lokakuuta 1900 Chicago – 31. lokakuuta 1949 Greenwich) oli Yhdysvaltain ulkoministeri vuosina 1944–1945 Franklin D. Rooseveltin ja Harry S. Trumanin hallituksissa.[1]
Stettiniuksella oli hyvä tausta aloittaa ulkoministerinä vaativassa maailmanpoliittisssa tilanteessa. Hän oli toiminut sotatuotannossa ja maanpuolustuksessa sekä Lend-Lease -ohjelman päällikkönä ja presidentin erityisavustajana.[1]
Ulkoministerinä Stettinius seurasi presidentti Franklin D. Rooseveltia Jaltan konferenssiin helmikuussa 1945. He tapasivat Britannian Winston Churchillin ja Neuvostoliiton Josif Stalinin keskustellakseen sellaisista kysymyksistä kuin Tyynenmeren sota Japanin kanssa, Itä-Euroopan tuleva poliittinen asema. ja mitä pitäisi tehdä Saksan kanssa sen antautumisen jälkeen.[1]
Stettinius johti Yhdysvaltojen valtuuskuntaa Yhdistyneiden kansakuntien konferenssissa, San Franciscossa 25. huhtikuuta - 26. kesäkuuta 1945, jossa perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat 50 valtion edustajien voimin.[1]
Stettinius erosi ulkoministerin tehtävästään 27. kesäkuuta 1945 ja siirtyi Yhdysvaltain ensimmäiseksi suurlähettilääksi Yhdistyneissä Kansakunnissa. Hän erosi kesäkuussa 1946, koska presidentti Harry S. Truman kieltäytyi käyttämästä Yhdistyneiden Kansakuntien foorumia ratkaisemaan kasvavat Neuvostoliiton ja Amerikan väliset jännitteet.[1]
Lähteet
 | ||
