Egyptin kuningaskunta

Tässä artikkelissa tutkimme Egyptin kuningaskunta:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin kohdistuvista vaikutuksistaan ​​tunnettu Egyptin kuningaskunta on ollut keskustelun ja analyysin kohteena useilla aloilla. Syntymisestään nykypäivään Egyptin kuningaskunta on jättänyt merkittävän jäljen historiaan, ja sen vaikutus on edelleen käsinkosketeltava nykymaailmassa. Tässä artikkelissa perehdymme Egyptin kuningaskunta:n tärkeimpiin näkökohtiin, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden ennustetta. Valmistele mielesi löytö- ja itsetutkiskelumatkalle Egyptin kuningaskunta:n upeassa universumissa.

Egyptin kuningaskunta
المملكة المصرية
Al-Mamlaka Al-Miṣriyya
1922–1953
lippu vaakuna

Egyptin kuningaskunta tummanvihreällä, Anglo-egyptiläinen Sudan vihreällä, Italian Libyalle vuonna 1934 luovutettu alue vaaleanvihreällä.
Egyptin kuningaskunta tummanvihreällä, Anglo-egyptiläinen Sudan vihreällä, Italian Libyalle vuonna 1934 luovutettu alue vaaleanvihreällä.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Fuad I (1922–1936)
Faruq (1936–1952)
Fuad II (1952–1953)
Pinta-ala
– yhteensä 994 000[1] km² 
Väkiluku (1937) 15 933 000[1]
– väestötiheys 16 / km²
Uskonnot islam (valtionuskonto)
Viralliset kielet arabia
Valuutta Egyptin punta
Edeltäjä  Egyptin sulttaanikunta
Seuraaja  Egypti

Egyptin kuningaskunta (arab. المملكة المصرية‎, Al-Mamlaka Al-Miṣriyya) oli perustuslaillinen monarkia nykyisen Egyptin alueella vuosina 1922–1953.

Historia

Alkuvuodet

Egyptin kuningaskunta julisti itsenäisyytensä 28. helmikuuta 1922, ja sen ensimmäiseksi kuninkaaksi tuli Fuad I. Belgian malliin perustuva perustuslaki promulgoitiin huhtikuussa 1923. Se määritti kuninkaan vallan ja perusti kaksikamarijärjestelmän. Egyptin senaatti oli puoliksi valittu ja puoliksi nimitetty. Egyptin perustuslaillisuus oli käytännössä yhtä olematon kuin maan itsenäisyyskin. Egyptin vallasta kilpailivat jatkuvasti kuningas, Wafd sekä Britannia.[2]

Fuad I kuoli huhtikuussa 1936, ja hänen alaikäinen poikansa Faruq astui valtaistuimelle, tosin rajoitetuilla valtuuksilla. Britannia ja Egypti solmivat keskenään puolustusliiton elokuussa 1936. Englantilaiset saivat oikeuden pitää joukkoja ja ilmavoimien osastoja Suezin alueella. Vuonna 1937 Egyptistä tuli Kansainliiton jäsen.[3][4]

Heinäkuussa 1937 Faruqista tuli täysi-ikäinen, jolloin hän sai täydet kuninkaan valtuudet. Saman vuoden joulukuussa hän erotti pääministeri Mustafa al-Nahhasin.[3]

Toinen maailmansota

Vaikka Egypti auttoikin toisen maailmansodan aikana Britanniaa, harvat egyptiläiset silti kannattivat imperiumin voittoa. Vuonna 1940 britit painostivat kuningasta erottamaan pääministeri Ali Maher Pashan virastaan ja nimittämään yhteistyöhaluisemman hallituksen. Kun vuoden 1942 alussa Saksa uhkasi hyökätä Egyptiin, britit painostivat kuningasta nimittämään al-Nahhasin uudelleen pääministeriksi. Britannian interventio osoittautui katastrofaaliseksi, sillä Faruqista tuli vihamielinen niin brittejä kuin al-Nahhasia vastaan.[5]

Monarkian loppu

Egyptin monarkia lakkautettiin lopulta vuonna 1953, 23. heinäkuuta 1952 tapahtuneen Egyptin vallankumouksen jälkeen. Egyptistä tuli tämän jälkeen tasavalta.[6]

Lähteet

  1. ↑ a b Bonne, Alfred: The Economic Development of the Middle East: An Outline of Planned Reconstruction After the War, s. 24. Psychology Press, 1998. Google-kirjat Viitattu 3.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Egypt - World War I and independence Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Egypt - The interwar period Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 221. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7
  5. ↑ Egypt - World War II and its aftermath Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Egypt - The revolution and the Republic Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla