Nykymaailmassa Emil Saraoja:stä on tullut kasvava kiinnostuksen ja keskustelun aihe eri alueilla. Politiikasta tieteeseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan Emil Saraoja on onnistunut kiinnittämään suuren joukon ihmisiä ympäri maailmaa. Sen vaikutukset, vaikutukset ja merkitys ovat synnyttäneet monenlaisia mielipiteitä, teorioita ja tutkimuksia, jotka pyrkivät ymmärtämään ja analysoimaan tätä ilmiötä perusteellisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Emil Saraoja:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Gustaf Emil Saraoja, e. Saxbäck (8. maaliskuuta 1870 Oulu – 19. elokuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen koneinsinööri, professori ja Suomen Vapaakirkon johtajia.[1][2]
Saraojan vanhemmat olivat filosofian maisteri, kollega Johan Gustaf Albert Saxbäck ja Mathilda Bernhardina Ingman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1889 Oulun ruotsalaisesta lyseosta ja suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa 1893.[2]
Saraoja toimi koneenrakennuksen opettajana Polyteknillisessä opistossa 1897–1908, ja oppilaitoksen muututtua Teknilliseksi korkeakouluksi vuonna 1908 hän toimi sen koneenrakennuksen ja mekaanisen teknologian lehtorina 1908–1937. Hän toimi Helsingin teknillisen oppilaitoksen opettajana 1917–1946. Saraoja sai professorin arvon 1935.[1][2]
Saraoja oli Suomen vapaakirkon Helsingin seurakunnan johtaja 1905–1946.[1]
Emil Saraoja oli naimisissa 1897–1911 Edith Irene Liljeströmin (k. 1911) ja 1915–1950 Hulda Eleonora Liljeströmin (k. 1950) kanssa.[2] Emil Saraojan nuorempi veli oli insinööri ja Helsingin teknillisen oppilaitoksen matemaattisten aineiden lehtori Johannes Fredrik Saraoja (1881–1946).[3]