Nykymaailmassa Erwin Hahn on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Erwin Hahn on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin ja talouden eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Erwin Hahn:n vaikutusta ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin sekä sen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Erwin Hahn:n ymmärtämisen ja reflektoinnin tärkeyttä, jotta voimme valmistautua paremmin nykymaailman haasteisiin.
Erwin Louis Hahn | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. kesäkuuta 1921 |
Kuollut | 20. syyskuuta 2016 |
Arvonimi | Royal Societyn jäsenyys |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Illinoisin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Arnold Nordsieck |
Instituutti | UC Berkeley (1955–2016) |
Tutkimusalue | NMR |
Palkinnot | Wolfin palkinto |
|
Erwin L. Hahn (9. kesäkuuta 1921—20. syyskuuta 2016) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka tutki ydinmagneettista resonanssia (NMR), optiikkaa ja näiden kahden alan vuorovaikutusta.[1]
Hahn aloitti tutkijana Illinoisin yliopistossa, työskenteli Stanfordin yliopistossa Felix Blochin kanssa ja sitten tutkimusfyysikkonaa IBM Watson Scientific Computing Laboratoryssa. Vuonna 1955 hän siirtyi Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn (UC Berkeley), jossa hänellä oli virka kuudenkymmenen vuoden ajan.[1]
Hahnin tutkimus osoitti, että joukko pyöriviä ytimiä pystyi säilyttämään koherentin muistin tietyn ajan. Tämä teki mahdolliseksi laajentaa magneettiresonanssitekniikoiden käyttöä erilaisiin tarkoituksiin tieteessä, tekniikassa ja lääketieteessä, mukaan lukien tiedon tallennus ja hakeminen. Optinen itseindusoitu läpinäkyvyys on esimerkki epälineaarisesta vuorovaikutuksesta aineen ja korkean intensiteetin valopulssien välillä. Hahnin kokeet selventävät tilastollisen mekaniikan ja kollektiivisten herätteiden käsitteitä monimutkaisissa usean kappaleen järjestelmissä.[2]
Hahn sai Wolfin fysiikan palkinnon vuonna 1984.[2]