Esa Paavo-Kallio

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Esa Paavo-Kallio:n jännittävään maailmaan. Sen alkuperästä nykypäivään tutkimme jokaista asiaankuuluvaa näkökohtaa, joka on merkinnyt Esa Paavo-Kallio:n kehitystä ajan myötä. Analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen vaikutusta eri alueilla ja eri näkökulmia aiheeseen liittyen. Uppoudumme sen moniin puoliin ja pyrimme ymmärtämään sen todellisen olemuksen ja roolin, joka sillä on elämässämme. Liity kanssamme tälle Esa Paavo-Kallio:n löytö- ja pohdiskelumatkalle.

Esaias (Esa) Paavo-Kallio (5. tammikuuta 1858 Isokyrö18. joulukuuta 1936 Isokyrö) oli suomalainen kansakoulunopettaja, kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.

Paavo-Kallio kävi Jyväskylän opettajaseminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi 1884. Paavo-kallio oli opettajana Oulussa 1884-1888 sekä Inkeroisissa, Virroilla, Lehtimäellä, Lappajärvellä ja Seinäjoella. Hän ehti toimia myös tilanomistajana, saarnaajana, evankelisena matkapuhujana ja työväenliikkeen puhujana. Paavo-Kallio oli aluksi suomettarelainen mutta siirtyi myöhemmin sosialistiksi.

Esaias Paavo-Kallio oli naimisissa Hanna Haaviston kanssa.

Teoksia

  • Rikkaruohoja, osa 1. Jyväskylä 1883
  • Honkain huminoita, osat 1-2. Oulu 1884
  • Honkakannel, osa 1: Kielten viritys. Oulu 1886
  • Wakooja 1888, toimittanut Heljo. Oulu 1888
  • Karitsan kannel : uusi kokous hengellisiä lauluja. Tampere 1897
  • Efesiläis-epistola selityksineen. Tampere 1898
  • Työväen lauluja. M. V. Vuolukka, Tampere 1908
  • Työväen lauluja, 2. osa. Tampere 1909
  • Beelzebubin raamattu : runoelmia 1886-1896. Tampere 1909
  • Se verinen sunnuntai. Tampere 1910
  • Laulava Häme. Tampere 1913

Kirjallisuutta

  • Hannu Suni : Röyhkeä opettaja : Esa Paavo-Kallion todellisuuskäsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konflikti 1867-1913. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 228. Helsinki 2014

Lähteet

Aiheesta muualla