Tässä artikkelissa tutkimme Essiivi:n vaikutuksia eri yhteyksissä ja skenaarioissa. Essiivi:n roolia historiassa, nykyisessä yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa analysoidaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme, miten Essiivi on vaikuttanut paitsi yksilötasolla myös kollektiivisella tasolla. Sen alkuperästä kehitykseen tutkimme yksityiskohtaisesti, kuinka Essiivi on muokannut ja muuttanut ihmiselämän eri puolia. Lopuksi pohdimme seurauksia ja haasteita, joita Essiivi tuo tämän päivän maailmalle ja mahdollisia tulevaisuuden näkymiä.
Essiivi eli olento eli yleinen olosija, joka ilmaisee olotilaa, jonakin olemista: lapsena, äitinä. Havainnollisemmissa paikallissijoissa essiivin vastineita ovat sisäinen olosija eli inessiivi (sisäolento), joka ilmaisee jossakin olemista, sekä ulkoinen olosija eli adessiivi (ulko-olento), joka ilmaisee jonkin päällä tai lähellä olemista. Essiivi ilmaisee abstraktia eli käsitteellistä olemista samaan tapaan kuin yleinen tulosija eli translatiivi (tulento) ilmaisee abstraktia tulemista (muuttumista joksikin), tai kuten joissain suomen murteissa esiintyvä eksessiivi (eronto) ilmaisee jonakin olemisesta erkaantumista.
Essiivi on tyypillinen sija mm. uralilaisissa kielissä.
Suomen kielessä essiivin pääte on -na ja muoto ilmaisee yleensä hetkellistä tai vaihtoehtoista olotilaa. Pääte liittyy yksikön vahva-asteiseen vokaalivartaloon ja monikkovartaloon. Vanhassa kielessä esiintyy myös konsonanttivartaloisia essiivejä: vuonna (vrt. vuotena), toissa (vrt. toisena), miessä ~ miesnä (nyk. miehenä), rauhatonna (nyk. rauhattomana).
Esimerkkejä:
Olotilaa ilmaistessaan essiivi viittaa subjektiin tai objektiin. Lauseessa Isä ehti sinne ensimmäisenä essiivimuoto ensimmäisenä viittaa subjektiin isä. Lauseessa Teet sen ystävänä essiivimuoto ystävänä viittaa lauseen tekijänä olevaan yksikön 2. persoonaan (sinä teet). Lauseessa Pidän kirjaa hyvänä essiivimuoto hyvänä viittaa lauseen objektiin kirja.
Suomen kielen essiivi on kehittynyt lokatiivi-nimisestä uralilaisen kantakielen yleisestä paikallissijasta. Lokatiivilla ilmaistiin paikallissijana sijaintia jossakin paikassa nykyisten paikallissijasarjojen tuolloin vielä puuttuessa. Paikallissijasarjojen kehityttyä vanhan lokatiivirakenteen käyttö siirtyi merkitykseltään abstraktimpaan käyttöön nykyiseksi essiiviksi. Vaikka lokatiivin alkuperäinen käyttö on nykykielestä hävinnyt, osa muutamista vakiintuneista kiteytyneistä ilmauksista on säilyttänyt vanhan lokatiivitaivutuksensa ja -merkityksensä näihin päiviin asti. Tällaisia ovat mm. seuraavat ilmaukset:
Essiiviä/lokatiivia on käytetty myös ajan tai asiantilan ilmaisuun, esim. joulu|na, juhannukse|na, maanantai|na.
Viron kielessä essiivin pääte on -na.
Esimerkkejä:
Ersämordvasta essiivi puuttuu, mutta jotkut lokatiivin muodot kuten ťeľńa 'talvella', tund(n)a 'keväällä', kizna 'kesällä', śoksńa 'syksyllä', čińe 'päivällä', veńe 'yöllä' ovat säilyneet.
Unkarin kielessä esiintyy kaksi essiivimuotoa:
1) Essiivin (essiivi-modaalin) pääte on -ul/-ül. Muoto vastaa suomessa yleensä tapaa ilmaisevaa adverbia, harvemmin suomen essiiviä.
2) Essiivi-formaalin pääte on -ként. Se ilmaisee tapaa ja voidaan useimmiten kääntää suomen essiivillä.
abessiivi • ablatiivi • absolutiivi • adessiivi • adverbiaali • akkusatiivi • allatiivi • benefaktiivi • datiivi • delatiivi • distributiivi • eksessiivi • ekvatiivi • elatiivi • ergatiivi • essiivi • finaali • formaali • genetiivi • illatiivi • inessiivi • instruktiivi • instrumentaali • kausaali • kausatiivi • komitatiivi • komparatiivi • latiivi • lokatiivi • modaali • multiplikatiivi • nominatiivi • oppositiivi • partitiivi • prepositionaali • prolatiivi • separatiivi • situatiivi • sosiatiivi • sublatiivi • superessiivi • superlatiivi • temporaali • temporaalinen distributiivi • terminatiivi • translatiivi • vokatiivi