Nykyään Estanislao Esteban Karlic on yleisesti kiinnostava aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu eri aloille politiikasta populaarikulttuuriin synnyttäen jatkuvaa keskustelua ja pohdintaa. Estanislao Esteban Karlic:n merkitys ei piile pelkästään sen nykyisessä vaikutuksessa, vaan myös sen historiallisessa arvossa ja sen merkityksessä tulevaisuuden kannalta. Tässä artikkelissa tutkimme Estanislao Esteban Karlic:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkökulman tähän nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Estanislao Esteban Karlic (s. 7. helmikuuta 1926) on argentiinalainen roomalaiskatolinen arkkipiispa ja yksi kirkon kardinaaleista. Hänet vihittiin papiksi 8. joulukuuta 1954 ja nimitettiin Córdoban arkkihiippakunnan vihkipiispaksi sekä Castrumin titulaaripiispaksi 6. kesäkuuta 1977. Piispaksi vihkimisen suoritti 15. elokuuta Raúl Francisco Primatesta, jota avustivat Alfredo Guillermo Disandro ja Cándido Genaro Rubiolo.[1]
Karlic nimitettiin 19. tammikuuta 1983 Paranán koadjuuttoriarkkipiispaksi, ja 1. huhtikuuta 1986 hänestä tuli sen arkkipiispa, jona hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle 29. huhtikuuta 2003. Hänet ylennettiin kardinaaliksi 24. marraskuuta 2007, jolloin hänet nimitettiin Beata Maria Vergine Addolorata a piazza Buenos Airesin kardinaalipapiksi.[1] Hän oli kardinaaliksi päästessään yli 80-vuotias, joten hänellä ei ollut alun pitäenkään oikeutta äänestää konklaavissa.[2]
Karlic syntyi kroatialaiseen maahanmuuttajaperheeseen ja opiskeli Córdoban suuressa seminaarissa sekä Paavillisessa gregoriaanisessa yliopistossa. Hän on toiminut suuren seminaarin filosofian jaoksen johdossa ja teologian professorina samassa seminaarissa. Hän on lisäksi ollut muun muassa Argentiinan piispainkonferenssin puheenjohtajana vuosina 1996–1999 ja toisen kauden 1999–2002.[2]