Fenformiini

Tässä artikkelissa perehdymme Fenformiini:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Historiallisesta merkityksestään sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan Fenformiini on tullut erittäin kiinnostava aihe niin tutkijoille, tutkijoille kuin uteliaillekin. Monitieteisen lähestymistavan avulla käsittelemme sen merkitystä muun muassa tieteen, kulttuurin, tekniikan ja politiikan aloilla. Tarkastelemme myös sen kehitystä ajan myötä ja sen mahdollisuuksia muokata tulevaisuutta. Fenformiini on erittäin tärkeä aihe, ja olemme innoissamme voidessamme syventyä sen tutkimiseen ja analysointiin tämän artikkelin aikana.

Fenformiini
Fenformiini
Fenformiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-(diaminometylideeni)-2-(2-fenyylietyyli)guanidiini
Tunnisteet
CAS-numero 114-86-3
ATC-koodi A10BA01
PubChem CID 8249
DrugBank DB00914
Kemialliset tiedot
Kaava C10H15N5 
Moolimassa 205,27
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 175–178 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Fenformiini (C10H15N5) on biguanideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty aikaisemmin lääketieteessä diabeteksen hoidossa, mutta se on vedetty markkinoilta vuonna 1977 sivuvaikutuksena ilmenevän vakavan maitohappoasidoosin vuoksi.

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa fenformiini on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja vesiliuos on lähes neutraali.[1] Fenformiinin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että molekyyli sitoutuu AMP-aktivoituihin proteiinikinaaseihin ja aktivoi ne. Tämän vuoksi elimistö tulkitsee insuliinitason olevan liian matala. Yhdiste myös estää glykogeenin pilkkoutumista maksassa ja nämä vaikutukset alentavat veren glukoositasoa. Fenformiini tuli markkinoille vuonna 1957 kakkostyypin diabeteksen hoitoon ja sitä käytettiin sen hydrokloridisuolana.[2] 1960-luvulla alkoi ilmestyä raportteja, jotka esittivät potilaiden maitohappoasidoosin ja ketoosin sekä fenformiinin käytön välillä olevan yhteyden. Vuonna 1976 julkaistun tutkimuksen mukaan näillä oli selkeä yhteys ja lääkeaine vedettiin markkinoilta useassa maassa vuonna 1977. Kuolleisuus fenformiinin aiheuttamaan maitohappoasidoosiin oli jopa yli 50 %. Yhdysvaltain lääketurvallisuusviranomainen FDA on nimittänyt fenformiinia yleiselle terveydelle vaaralliseksi aineeksi.[3][4][5][6]

Valmistus

Fenformiinia voidaan syntetisoida fenyylietyyliamiinin ja disyandiamidin välisellä reaktiolla.[7]

Lähteet

  1. ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1245. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ Phenformin DrugBank. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Hilmar Bischoff: Oral Antidiabetic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 3.10.2016
  4. ↑ Pertti J. Neuvonen: Vakavien lääkehaittojen ja vaarallisten lääkeinteraktioiden ennakointi ja ehkäisy. Duodecim, 2013, 129. vsk, nro 1, s. 22–30. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2023.
  5. ↑ Robert Alan Lewis: Lewis' dictionary of toxicology, s. 800. CRC Press, 1998. ISBN 978-1566702232 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Sarah E. Boslaugh: The SAGE Encyclopedia of Pharmacology and Society, s. 2227–2228. SAGE Publications, 2015. Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Sriram D.: Medicinal chemistry, s. 387. Pearson Education India, 2010. ISBN 9788131731444 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla