Sulamispiste

Nykyään Sulamispiste on aihe, joka kiehtoo kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, nykyisestä vaikutuksestaan ​​tai yksinkertaisesti kyvystään yllättää ja viihdyttää, Sulamispiste on tullut kiinnostava kohde laajalle yleisölle. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Sulamispiste:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen kehitykseen ajan myötä. Käsittelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sulamispiste (lyhenne sp.[1]) on jokaiselle aineelle ominainen lämpötila, jossa tuo aine muuttuu kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon. Käänteinen reaktio, muutos nestemäisestä olomuodosta kiinteään tapahtuu jähmettymispisteessä.
Jään sulamispiste on noin 0 °C paineesta riippuen.

Korkein tunnettu sulamispiste normaalipaineessa on grafiitilla, noin 3 675 °C.

Alkuaineiden sulamispisteitä

Aine Sulamispiste (°C)
Osmium 3 033
Kulta 1 064
Uraani 1 132,2
Lyijy 327,46
Kupari 1 084,62
Rauta 1 535
Alumiini 660,32
Magnesium 650
Litium 180,54
Radon −71,15
Vety −259,14
Platina 1 770
Tina 231,93

Toisin kuin kiehumispiste sulamispiste ei juuri riipu paineesta.

Sulamispiste voidaan määrittää tarkasti vain puhtaille aineille. Metalliseokset jähmettyvät lämpötila-alueessa. Jähmettyminen alkaa likviduslämpötilan alapuolella ja on täydellinen soliduslämpötilasta. Nopean jäähtymisen aikana jähmettyminen alkaa likviduksen alapuolelta. Sula on tällöin alijäähtynyt. Likviduksen ja soliduksen välissä esiintyvää sulan ja kiinteän olomuodon sekoitusta kutsutaan faasitasapainopiirrosten puuroalueeksi.

Lähteet

  1. ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 1.3.2014.