Ferruccio Busoni

Nykymaailmassa Ferruccio Busoni on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta populaarikulttuuriin Ferruccio Busoni on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ajan myötä Ferruccio Busoni:stä on tullut maailmanlaajuinen ilmiö, joka on herättänyt keskustelua, kiistoja ja joissain tapauksissa kiihkeästi seuraajiaan. 2000-luvun edetessä Ferruccio Busoni on edelleen kiinnostava aihe ja sen vaikutus heijastuu ihmisten vuorovaikutukseen, tiedottamiseen ja suhteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Ferruccio Busoni:n vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja analysoimme sen merkitystä nykymaailmassa.

Ferruccio Busoni (1911).

Dante Michelangelo Benvenuto Ferruccio Busoni (1. huhtikuuta 1866 Empoli, Italia – 27. heinäkuuta 1924 Berliini, Saksa) oli italialainen säveltäjä, pianisti, pianopedagogi, kapellimestari ja esseisti. Busoni syntyi vuonna 1866 Empolissa, Italiassa. Hänen äitinsä oli pianisti ja hänen isänsä klarinetisti.

Vuosina 1888–1890 Busoni toimi opettajana Helsingin musiikkiopistossa (nykyisen Taideyliopiston Sibelius-Akatemian edeltäjä) oppilaitoksen perustajan Martin Wegeliuksen kutsumana. Vuonna 1894 hän muutti Berliiniin, jossa hän esiintyi pianistina ja kapellimestarina ja toimi myös muun muassa Claudio Arraun, Egon Petrin ja Kurt Weillin opettajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana Busoni asui Bolognassa ja Zürichissä. Vuonna 1920 hän palasi Berliiniin.

Ferruccio Busoni oli Jean Sibeliuksen elinikäinen ystävä ja tämän musiikin puolestapuhuja.

Suurin osa Busonin musiikista on sävelletty pianolle. Hänen pianokonserttonsa (1904) on konserttokirjallisuuden massiivisimpia teoksia: teos kestää noin 70 minuuttia, ja mukana on kuoro. Hän myös sovitti pianolle Johann Sebastian Bachin teoksia. Lisäksi Busoni sävelsi oopperoita. Vuonna 1916 Busoni aloitti oopperansa Tohtori Faustus, joka jäi kuitenkin kesken hänen kuoltuaan krooniseen nefriittiin vuonna 1924. Oopperan viimeisteli sittemmin Philipp Jarnach.

Busoni julkaisi musiikkia koskevia esseitä kokoelmissa Entwurf einer neuen Ästhetik der Tonkunst (1907) ja Von der Einheit der Musik (1923). Busonin pianosovituksilla Bachin urkuteoksista oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella suuri vaikutus Bachin musiikin nousulle yli sata vuotta kestäneestä unohduksesta.[1]

Lähteet

  1. ↑ Oiva Talvitie ja Kari Rydman: Sävelten maailma: musiikinkuuntelijan tietoteos, s. 104. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1956.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferruccio Busoni.