Tässä artikkelissa tutkimme Firenzen päärautatieasema:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nykyaikaiseen elämään Firenzen päärautatieasema on ollut ratkaisevassa roolissa monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tämä aihe ei ole vain herättänyt tutkijoiden ja asiantuntijoiden uteliaisuutta, vaan se on myös herättänyt suurta kiinnostusta suuren yleisön keskuudessa. Seuraavilla sivuilla syvennymme Firenzen päärautatieasema:n historiaan, tärkeyteen ja tulevaisuuteen toivoen voivamme tarjota syvemmän ja merkityksellisemmän käsityksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Stazione di Firenze Santa Maria Novella | |
---|---|
Perustiedot | |
Sijainti | |
Kunta | Firenze |
Valtio | Italia |
Etäisyydet | 314,077 km (Roma Termini) |
Avattu | 1848 |
Liikenne | |
Liikennöitsijä(t) | Rete Ferroviaria Italiana |
Asemarakennus | |
Suunnittelija | Giovanni Michelucci |
Rakennettu | 1935 |
Ratapiha | |
Raiteisto | 19 |
Firenzen päärautatieasema on Firenze Santa Maria Novella (Firenze SMN). Se on keskeinen asema TEN-verkon ratayhteydellä Berliini–Palermo, sillä suurnopeusjunaradat Bologna–Firenze ja Firenze–Rooma yhtyvät siellä.
Firenze Santa Maria Novella on Italian vilkkaimpia rautatieasemia, sen kautta kulkee noin 59 miljoonaa matkustajaa vuosittain.[1]
Firenzessä oli jo 1800-luvun jälkipuoliskolla kolme rautatieasemaa: Stazione Leopolda (1848), Stazione del Campo di Marte (1896) ja Stazione Maria Antonia (1848), joka oli nykyisen päärautatieaseman edeltäjä. Sen terminaalia pidettiin 1920-luvulle tultaessa vanhanaikaisena, ja tilalle haluttiin moderni asema.[2]
Giovanni Micheluccin johtama arkkitehtiryhmä Gruppo Toscani suunnitteli nykyisen asemarakennuksen 1930-luvulla, ja se on yksi italialaisen rationalismin merkkiteoksista. Asema sijaitsee Firenzen historiallisessa keskustassa Piazza della Stazionen laidalla. Asema on saanut nimensä viereiseltä basilika Santa Maria Novellalta.[1]