Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Firenze:een liittyvää sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Firenze on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri piireissä niin akateemisella, yhteiskunnallisella kuin ammatillisellakin alalla. Vuosien varrella Firenze on ollut useiden tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat auttaneet laajentamaan tietoamme tästä aiheesta. Lisäksi sen merkitys nykyään tekee siitä erittäin tärkeän aiheen ymmärtämään maailmaa, jossa elämme. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti kaikkia Firenze:n olennaisia näkökohtia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Firenze | |
---|---|
Firenzen kaupunkia. |
|
lippu |
vaakuna |
Firenze |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Italia |
Alue | Toscana |
Metropolikaupunki | Firenze |
Perustettu | 59 eaa. |
Hallinto | |
– Kaupunginjohtaja | Dario Nardella |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 102,3 km² |
Korkeus | 50 m |
Väkiluku (31.3.2021) | 359 400[1] |
– Väestötiheys | 3 513 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC+1 |
– Kesäaika | UTC+2 |
Postinumero | 50100 |
Suuntanumero(t) | 055 |
Firenze on Keski-Italian Toscanan alueen pääkaupunki. Se sijaitsee Arnojoen varrella vajaat 300 kilometriä Roomasta pohjoiseen. Kaupungin väkiluku on noin 360 000. Renessanssin aikaiset rakennukset ja taideaarteet ovat tehneet Firenzestä suositun matkailukaupungin. Monet sen arkkitehtuurin ja taiteen aarteet on rahoittanut Medicien ruhtinassuku.
Firenze sijaitsee Toscanan alueella Firenzen metropolikaupungissa. Kukkulat ympäröivät kaupunkia kolmelta puolelta, ja Arnojoki virtaa kaupungin halki. Myös Arnon sivujoet Mugnone, Ema, Affrico ja Greve kulkevat kaupungissa tai sen lähellä. Useimmat niistä on rakennettu kanaviksi, osa jo keskiajalla. Jokivesi on ruskeaa siihen huuhtoutuvan saven takia, ja kun kukkuloilla sataa, joet muuttuvat nopeasti vuolaiksi vuoristovirroiksi.[2] Vuonna 1966 koettiin pahimmat tulvat, kun runsaiden sateiden jälkeen Arnon pinta nousi 11 metriä normaalia ylemmäksi.[3]
Firenzessä vallitsee välimerenilmasto, heinäkuu on kuumin ja tammikuu viilein kuukausi. Koska kukkulat rajoittavat ilmavirtauksia, Italian lämpöennätyksiä mitataan usein Firenzessä.[2]
Firenzessä ei ole juuri luonnontilaisia viheralueita. Kaupunkia ympäröivät huvilat suurine puutarhoineen ja maatilat oliivilehtoineen. Itse kaupungissa monet viheralueet ovat piilossa palatsien ja korttelien suljetuilla sisäpihoilla. Jotkut yksityisistä puutarhoista ovat yleisölle avoinna muutamia viikkoja vuodessa. Keskustassa on myös muutamia julkisia puistoja: Piazza d’Azelio, Piazza Demidoff ja Bobolin puutarha. Kasvitieteellinen puutarha on nimeltään Giardino dei Semplici.[2]
Etäisyys Roomaan on maanteitse 290 kilometriä.[4]
Roomalaiset perustivat Florentian eli Firenzen ensimmäisen vuosisadan eaa. puolivälin tienoilla. Se oli colonia eli sotilassiirtokunta viimeistään triumvirien ajasta lähtien. Kaupunki nousi lähialueensa keskukseksi. Varhaisella kristillisellä kaudella siitä tuli piispanistuin. Antiikin aikaisesta Florentiasta on säilynyt suhteellisen vähän jäänteitä, koska ne ovat myöhemmän kaupungin alla.[5][6][7]
Rooman valtakunnan hajottua visigootit, ostrogootit ja langobardit hävittivät vuorotellen Firenzeä. 500-luvun puolivälissä rakennettiin uusi kaupunginmuuri suojaksi hyökkääjiä vastaan.[8] Kaarle Suuri liitti Firenzen perustamaansa Toscanan rajakreivikuntaan. Myöhemmin Firenze liitettiin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan.
Keskiajan loppupuoli oli Firenzen suuruuden aikaa. Kaupungin taloudellinen kukoistus alkoi jo 1100-luvulla. Kaupunkia uudistaneen Toscanan kreivittären Matildan kuoltua 1115 kaupungista ja sen lähiseuduista muodostettiin Firenzen tasavalta, jonka johdossa oli kolmen säädyn valtiopäivät: aatelisto, sotilaat ja kauppiaat. Vaikka aatelistolla oli eniten päätäntävaltaa, kaupungin kasvu oli paljolti kauppiassäädyn ansiota. Guelfien ja ghibelliiniien ja muiden 1200- ja 1300-luvun taistelujen jälkeen vallassa oli Medicien suku. Sen kuuluisimpia edustajia oli Lorenzo ”Il Magnifico” de’ Medici, joka hallitsi kaupunkia käytännössä yksinvaltiaana. Vuodesta 1434 kaupunkia hallittiin itsevaltaisesti.[8] Firenze oli renessanssin huomattavin keskus.[9]
Medicit karkotettiin Firenzestä vuonna 1494, ja profeettana esiintynyt munkki Girolamo Savonarola yritti tehdä Firenzestä teokraattisen kaupunkivaltion.[10] Savonarola kuitenkin poltettiin neljä vuotta myöhemmin roviolla, ja 1500-luvun alussa Medicit palasivat Firenzeen, jossa heistä pian tuli virallisestikin hallitsijoita, kun keisari Kaarle V nimitti Alessandro de’ Medicin Firenzen herttuaksi[10]. Vuonna 1569 Firenze liitettiin Toscanan suurherttuakuntaan, jonka pääkaupunki siitä tuli. Hallitsijaksi tuli Medici-suvun nuorempaan haaraan kuulunut Cosimo I de’ Medici[10], jonka jälkeläiset hallitsivat Toscanaa vuoteen 1737 saakka[10]. Tämän jälkeenkin Firenze oli Toscanan herttuakunnan pääkaupunkina, kunnes se vuonna 1860 liitettiin yhdistyneeseen Italiaan.[11]
Testamentissaan viimeinen Medicin suvun edustaja Anna Maria Luisa de’ Medici lahjoitti Toscanan valtiolle suuren taidekokoelman ja sen mitä suvun omaisuudesta oli jäljellä. Ehtona lahjoitukselle oli, ettei kokoelmaa saisi viedä tai myydä koskaan Firenzen ulkopuolelle. Tämä kokoelma muodosti Uffizin taidemuseon selkärangan.[11] Suuret ja arvokkaat taidekokoelmat toivat Firenzeen suuren joukon ulkomaalaisia taiteenharrastajia. Kaupungissa asui 1800-luvulla niin paljon englantilaisia, että heille perustettiin oma protestanttinen hautausmaansa.[12]
Firenze oli Italian kuningaskunnan pääkaupunki vuosina 1865–1870. Valtakunnan hallinto toi kaupunkiin tuhansia uusia asukkaita, ja sitä laajennettiin nopeasti. Laajennustöiden tieltä purettiin kaupungin keskiaikaiset muurit.[13] 1800-luvun loppupuolella Firenzen keskustassa purettiin monia keskiaikaisia kortteleita, ja tilalle pystytettiin ajanmukaisempia rakennuksia.[14]
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1944 Firenze kärsi paljon tuhoja. Perääntyvät saksalaiset tuhosivat muun muassa kaikki vanhat Arnojoen ylittävät sillat, paitsi Ponte Vecchion, joka säilyi vahingoitta.[15]
Sodan jälkeen tuhoja ovat aiheuttaneet vuoden 1966 suuri tulva, jonka aikana Arnojoen vedet lainehtivat muun muassa Santa Crocen kirkon sisätiloissa, vaurioittaen useita arvokkaita taideteoksia. Vuonna 1993 tuhoja aiheutti puolestaan mafia, joka räjäytti pommin Uffizin taidegalleriassa.[16]
Firenze on jaettu viiteen kaupunginosaan (ital. Quartieri ):[17]
Kaupunki pyrkii edistämään vesijohtoveden juomista järjestämällä erityisiä vesiposteja, joista hanavettä saa myös jäähdytettynä ja hiilihapotettuna. Vuonna 2011 vesiposteja oli 23 kappaletta.[18]
Firenze on yksi Euroopan suosituimmista matkailukaupungeista. Vuonna 2012 matkailijat viettivät kaupungissa yli 12 miljoonaa yötä.[19]
Firenzen riippuvaisuutta matkailuelinkeinosta on pyritty viime vuosikymmeninä vähentämään. Kaupungin laitamille on rakennettu muun muassa elintarviketeollisuutta. Korkeatasoista vaateteollisuutta edustaa Guccin muotitalo, jonka pääkonttori on Firenzessä. Siellä ovat aloittaneet myös Roberto Cavalli, Emilio Pucci ja Ferragamo.[20]
Perheyritykset ovat olleet aina merkittäviä työllistäjiä Firenzen seudulla. Vuonna 2010 kaupunkiin oli rekisteröity 47 500 yritystä. Noin viidesosa niistä harjoitti vähittäiskauppaa.[21] Maailman kymmenen vanhimman yrityksen joukossa on kolme firenzeläistä perheyritystä. Ne tuottavat oliiviöljyä, koruja ja viiniä.[22]
Firenzen päärautatieasema on Firenze Santa Maria Novella.[23] Kaupungista on hyvät rautatieyhteydet Milanoon, Bolognaan, Venetsiaan ja Roomaan. Firenzen omaa Amerigo Vespuccin lentoasemaa käyttää vuosittain 1,7 miljoonaa matkustajaa, mutta pääosa matkailijoista saapuu Pisan lentoasemalle, josta on Firenzeen 80 minuutin junamatka. Paikallisliikennettä hoitavat lähijunien lisäksi bussit ja taksit.[24] Kaupunkiin avattiin vuonna 2010 raitiotieliikenne.[25]
Firenzen väkiluku pieneni 1900-luvun lopulla: Vuonna 1981 kaupungissa oli 448 000 asukasta, kymmenen vuotta myöhemmin 403 000 ja vuonna 2001 enää 356 000.[26] 2000-luvulla väkiluku on kääntynyt kasvuun, ja helmikuussa 2011 kaupungissa oli melkein 372 000 asukasta.[21]
Firenzen yliopisto (ital. (Università degli Studi di Firenze, UNIFI) on yksi Italian vanhimmista ja suurimmista yliopistoista.[27] Lisäksi kaupungissa sijaitsee vuonna 1972 perustettu Euroopan unionin alainen Yliopistollinen Eurooppa-instituutti (engl. European University Institute).[28]
Firenzeä on kutsuttu taiteen pääkaupungiksi; Unescon arvion mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja noin puolet niistä Firenzessä. Taiteiden kulta-aikaa olivat etenkin 1200–1500-luvut. Dante ja Michelangelo syntyivät Firenzessä, Boccaccio kirjoitti siellä Decameronen ja italialaisen renessanssin lasketaan alkaneen kaupungissa, kun Brunelleschi sai Firenzen katedraalin kupoleineen valmiiksi.[9] Uffizin palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista.[29]
Maailman ensimmäinen varsinainen oopperaesitys järjestettiin Firenzen Palazzo Corsissa vuonna 1597.[30] Firenzen sinfoniaorkesteri on toiminut vuodesta 1949.[31]
Firenzessä sijaitsee yksi maailman suurimmista kirkoista, tuomiokirkko Santa Maria del Fiore. Muita kirkkoja ovat San Lorenzo Michelangelon tekemine hautamuistomerkkeineen, Santa Croce ja Santa Maria Novella. Maallista keskiajan arkkitehtuuria edustavat raatihuone Palazzo Vecchio sekä paikallisten mahtimiesten palatsit Palazzo Medici Riccardi, Palazzo Pitti ja Palazzo Strozzi. Firenzen Uffizi kuuluu maailman merkittävimpiin taidemuseoihin. Renessanssiajan kuvanveistotaidetta on näytteillä Bargellon palatsissa ja Accademia di belle arti di Firenzeen galleriassa, jossa on alkuperäinen Michelangelon Daavid-veistos.[32]
Firenzen historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde.[33]
Firenzeläinen jalkapalloseura ACF Fiorentina pelaa Italian pääsarjassa. Se on voittanut kaksi Italian mestaruutta ja viisi Italian cupia.[34] Seuran kotikenttä on Stadio Artemio Franchi, jossa on pelattu myös MM-otteluita.[35]
Vuoden lopussa, yleensä marraskuussa, juostaan Firenzen maraton.[34] Vuonna 2012 siihen odotettiin yli 10 000 osallistujaa.[36]
Firenze ja Turku ovat olleet ystävyyskaupunkeja vuodesta 1992.[37]
Bagno a Ripoli | Barberino Val d’Elsa | Barberino di Mugello | Borgo San Lorenzo | Calenzano | Campi Bisenzio | Capraia e Limite | Castelfiorentino | Cerreto Guidi | Certaldo | Dicomano | Empoli | Fiesole | Figline e Incisa Valdarno | Firenze | Firenzuola | Fucecchio | Gambassi Terme | Greve in Chianti | Impruneta | Lastra a Signa | Londa | Marradi | Montaione | Montelupo Fiorentino | Montespertoli | Palazzuolo sul Senio | Pelago | Pontassieve | Reggello | Rignano sull’Arno | Rufina | San Casciano in Val di Pesa | San Godenzo | Scandicci | Scarperia e San Piero | Sesto Fiorentino | Signa | Tavarnelle Val di Pesa | Vaglia | Vicchio | Vinci
1980-luku |
|
---|---|
1990-luku |
|
2000-luku | |
2010-luku | |
2020-luku |