Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Floridanpallokala:n aihetta ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Tämä aihe on herättänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion ja juonittelun alkuperästään sen nykypäivän merkitykseen. Näillä sivuilla tutkimme Floridanpallokala:n monia puolia sen historiallisista vaikutuksista sen tuleviin vaikutuksiin sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Floridanpallokala:stä tarjoten kattavan ja kattavan kuvan tästä kiehtovasta ilmiöstä.
Floridanpallokala | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Neopterygii |
Lahko: | Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes |
Heimo: | Pallokalat Tetraodontidae |
Suku: | Sphoeroides |
Laji: | nephelus |
Kaksiosainen nimi | |
Floridanpallokala (Sphoeroides nephelus) on amerikkalainen meressä ja murtovedessä elävä pallokalalaji.
Floridanpallokala voi kasvaa 30 cm pitkäksi, mutta jää yleensä noin 20 cm:n mittaiseksi. Se on ruskeansävyinen, päältä tummempi kuin alta, ja kauttaaltaan tummempien ja vaaleampien pilkkujen ja renkaiden peitossa. Silmien välissä on tumma juova.[3] Muodoltaan laji on tylppäpäinen ja vahvaleukainen.[4]
Floridanpallokalaa tavataan Atlantin länsiosissa Koillis-Floridasta Meksikonlahdelle, Bahamasaarille ja mahdollisesti Brasiliaan asti.[5] Se elää lahdissa ja jokisuissa ja muualla suojaisilla vesillä 11 metrin syvyyteen asti. Sitä tavataan usein meriruohoniityillä. Sitä on tavattu myös soistuvilla rannoilla ja suojaisilla koralliriutoilla.[3]
Floridanpallokala syö pääasiassa simpukoita ja muita nilviäisiä, jonkun verran myös pieniä kaloja.[6]
Floridanpallokalaa kalastetaan onkimalla. Se ei ole hyvä ruokakala vaan ainakin miedosti myrkyllinen.[4] Se on aiheuttanut myös vakavia myrkytyksiä, jotka on pystytty jäljittämään Pyrodinium bahamense -nimiseen panssarilevään, joka tuottaa saksotoksiineja.[3]