Kiinnostus Frans Floris:tä kohtaan kasvaa joko sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi tai sen merkityksen vuoksi tieteen alalla. Frans Floris on vuosikymmeniä kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion, koska se on tärkeä jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Frans Floris:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme, kuinka Frans Floris on muokannut maailmaa, jossa elämme, ja mitä näkökulmia aiheeseen avautuu. Lisäksi tutkimme eettisiä ja moraalisia seurauksia, joita Frans Floris voi herättää, unohtamatta tällä alalla saavutettuja edistysaskeleita.
Frans Floris | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1520 Antwerpen |
Kuollut | 1. lokakuuta 1570 Antwerpen |
Taiteilija | |
Taidesuuntaus | Pohjoinen renessanssi |
|
Frans Floris, oikealta nimeltään Frans de Vriendt (1520 Antwerpen – 1. lokakuuta 1570 Antwerpen) oli flaamilainen taidemaalari.[1][2]
Alkujaan Floris omistautui kuvanveistolle, mutta siirtyi 20-vuotiaana maalaustaiteeseen ja tuli Lambert Lombardin oppilaaksi Liègessä. Valmistuttuaan mestariksi vuonna 1540 hänestä tuli Antwerpenin killan jäsen. Pian tämän jälkeen hän matkusti Italiaan, jossa Michelangelon teokset tekivät häneen erityisen vaikutuksen. Koska hän meni naimisiin vuonna 1547, hänen on täytynyt palata Antwerpeniin samoihin aikoihin. Hän piti Antwerpenissa suurta koulua, josta sanotaan valmistuneen 120 oppilasta, sai tilauksia kirkollisilta tahoilta ja ruhtinailta ja liikkui parhaissa piireissä, esimerkiksi Oranian ruhtinaan sekä Egmontin ja Hoornin kreivien kanssa. Alkoholismin vuoksi hänelle kertyi velkoja, joita ei ollut vielä maksettu, kun hän kuoli 1. lokakuuta 1570.[2][1]
Floris on tunnetuin ja taitavin italialaisen suuntauksen edustaja Antwerpenin maalaustaiteessa. Hänen erittäin laajasta tuotannosta ei ole säilynyt kovin paljon, eikä hän saanut aikalaisilta kiitosta omaperäisyydestä. Hänen vaikutuksensa on kuitenkin suuri ennen kaikkea tavassa, jolla taidetta tuotettiin työnjakoon perustuen hänen suuressa työpajassaan. Hän painotti taiteessa erityisesti liikettä, joka oli ennen hänen esiintymistään alankomaalaisessa taiteessa saanut vain vähän tai ei lainkaan huomiota. Aikalaiset pitivät hänen pääteoksenaan Enkelien lankeemusta, jonka hän maalasi vuonna 1554. Hänen muotokuvistaan Haukan kouluttaja vuodelta 1588 on saanut suurimman maineen.[2][1]