Frans Fredrik Björni

Nykymaailmassa Frans Fredrik Björni:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Frans Fredrik Björni on kiinnittänyt yksilöiden ja organisaatioiden huomion maailmanlaajuisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksista talouteen ja henkilökohtaiseen tasoon. Monimutkaisuudellaan ja monimuotoisuudellaan Frans Fredrik Björni on synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla, synnyttäen loputtomasti mielipiteitä ja lähestymistapoja aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Frans Fredrik Björni:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme erityisistä näkökulmista laajempiin näkökulmiin.

Björni noin vuonna 1920

Frans Fredrik Björni (15. elokuuta 1850 Eura – 10. helmikuuta 1930 Yläne) oli suomalainen rusthollari, taloustirehtööri ja valtiopäivämies.[1]

Suku ja perhe

Björnin vanhemmat olivat Juho Fredrik Mikonpoika Kylä-Björni (s. 1819) ja Agata Loviisa Isakintytär (1822–1907). Hän oli naimisissa Henrika Wilhelmiina Piipanojan (1849–1900) kanssa. Heidän poikiaan olivat maanviljelysneuvos, kansanedustaja Onni Rantasalo, Auroran sairaalan ylilääkäri Viljo Rantasalo ja agronomi Sulho Rantasalo. Viljo Rantasalon poika oli Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professori Ilari Rantasalo. Björnin tyttärenpoika oli Turun yliopiston maantieteen professori Oiva Tuominen.[2][3][4]

Elämänvaiheet ja toiminta

Björni toimi maanviljelijänä Björnin tilalla Eurassa kunnes hän osti 1890 Yläneen Uudenkartanon. Vuonna 1892 hän osti myös Yläneen kartanon Vanhakartanon sen viimeiseltä aateliselta omistajalta varatuomari Reinhold Ernst Petter Jägerhornilta. "Yläneen karhuksi" kutsutun Björnin väitetään olleen yli 10 000 hehtaarin maaomaisuudellaan 1900-luvun alussa Suomen suurin talonpoikaista syntyperää ollut maanomistaja. Hän myi 1905 Vanhakartanon pojalleen Onni Björnille (myöhemmin Onni Rantasalo) ja 1913 hän myi Uudenkartanon toiselle pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Björni kirjoitti 1925 muistelmansa, jotka on myöhemmin julkaistu. [5][6]

Björni mukana Euran pitäjän kunnallisissa luottamustoimissa ja oli parikymmentä vuotta kunnan esimiehenä, useita vuosia kirkonisännöitsijänä ja kirkkovaltuuston jäsenenä sekä kuului kansakoulun johtokuntaan. Yläneelle muutettuaan hän oli siellä kirkkoneuvoston jäsenenä 22 vuotta ja Varsinais-Suomen pienten maanviljelijäin seuran esimiehenä ja varaesimiehenä 14 vuotta.[6]

Björni oli talonpoikaissäädyssä Euran tuomiokunnan edustajana valtiopäivillä 1888 ja Loimaan tuomiokunnan edustajana valtiopäivillä 1897 ja 1899.[1] Valtiopäivillä Björni oli useiden valiokuntien jäsenenä tai varajäsenenä. Vuoden 1888 valtiopäivillä hän oli mukana anomassa rautatien rakentamista Tampereelta Poriin ja vuoden 1897 valtiopäivillä hän teki useita suomenkieltä ja sen asemaa koskevia anomuksia.[6] Hän perusti Uuteenkartanoon kansakoulun, jota hän ylläpiti 1892-1908, sekä koulun yhteyteen 1897 kirjaston. Hän oli itse käynyt vain kiertokoulua sekä erään upseerin pitämää epävirallista alkeiskoulua. [7][8]

Teoksia

Nimellä F. F. Björni:

  • Muistelmia ; toimittanut Oiva Tuominen. Satakunnan museo, Pori 1986, 2. painos Kertun kilta, 1991

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ a b Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 24–25. Helsinki: Otava, 1926.
  2. ↑ Geni.com : Frans Fredrik Björni
  3. ↑ Mattila-Lonka, Pia: Kartanoita ja Korven kansaa. Yläneen historia nälkävuosilta 2000-luvulle. Yläne: Yläneen kunta, 2001. ISBN 952-91-3705-2
  4. ↑ Rantasalo, Ilari (1916 - 1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ UTUshop Turun yliopiston verkkokauppa : Frans Fredrik Björnin aatemaailma
  6. ↑ a b c Taloustirehtööri Björni, Aamulehti, 11.02.1930, nro 40, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.02.2025
  7. ↑ Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Björnistä s. 4 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Laura Stark : Maalaisrahvaan kirjoitusmotivaatio ja asenteet kirjoitustaitoa kohtaan 1840–1890-luvun Suomessa, Kasvatus & Aika 2008 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla