Yläneen kartano

Tämän päivän artikkelissa puhumme Yläneen kartano:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Yläneen kartano on asia, joka vaikuttaa moniin ihmisiin heidän elämänsä eri osa-alueilla, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai jopa sosiaalisesta tasolla. Se on aihe, joka ansaitsee huomiomme ja analyysimme, sillä sen vaikutus voi olla merkittävä jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Yläneen kartano:n eri puolia sen alkuperästä sen seurauksiin, mukaan lukien sen mahdolliset ratkaisut tai tapoja käsitellä sitä. Toivomme, että tämä artikkeli antaa sinulle syvemmän käsityksen Yläneen kartano:stä ja auttaa sinua ymmärtämään paremmin sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa.

Yläneen Vanhakartano

Yläneen kartano eli Vanhakartano on keskiajalta lähtien tunnettu kartano entisessä Yläneen kunnassa Pöytyällä. Suurin osa Yläneen alueesta on ollut kartanon alusmaita.

Historia

Vuosisatojen kuluessa kartano on ollut useiden tunnettujen aatelissukujen, kuten Fleming-, Creutz-, Lybecker- ja Jägerhorn af Spurila-suvun omistuksessa.

Yläneen kartanon maat olivat 1800-luvun alussa noin 25 000 hehtaaria. Puolet kartanosta myytiin Isac Reinhold Salbergille V.1811 hän myi sen pojalleen Carl Reinhold Sahlbergille. Sahlbergien osaa alettiin kutsua Yläneen Uusikartanoksi ja toista osaa Vanhakartanoksi.

Euralainen Frans Fredrik Björni osti 14. toukokuuta 1890 Yläneen kartanon Uusikartanon leskirouva Walter Reinhold Sahlbergin perikunnalta.[1] Björni osti 10. elokuuta 1892 Yläneen kartanon Vanhakartanon irtaimistoineen sen viimeiseltä aatelissäätyiseltä omistajalta nimituomari (varatuomari) Reinhold Ernst Petter Jägerhornilta.[2]

Björni myi 8. huhtikuuta 1905 Vanhakartanon irtaimistoineen vanhimmalle pojalleen Onni Björnille (myöhemmin Rantasalo).[3] Uudenkartanon hän myi 24. toukokuuta 1913 nuorimmalle pojalleen Sulholle.[4]

Vuodesta 1905 lähtien kartanon omisti maanviljelysneuvos, kansanedustaja Onni Rantasalo (1884–1977), jonka suvulla kartano on edelleen[5].

Kartanon puinen, kaksikerroksinen päärakennus on 1790-luvulta. Pihamaata rajaavat siipirakennukset ovat 1600-luvulta. 1930-luvun lopulla löytyi kartanon restaurointitöiden yhteydessä kartanon suuren salin katosta suuri 8 x 9 metrin kokoinen raamatullisaiheinen paholaisen kytkemistä esittänyt öljyvärimaalaus, joka oli peräisin 1600-luvulta.[6]

Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Yläneen Vanhakartanon ja ympäröivän viljelysmaiseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[7] Vuonna 2010 Turun AMK selvitti yhä maanviljelystilana toimivan kartanon rakennusten kunnostamismahdollisuuksia yhdessä omistajan kanssa tavoitteena toteuttaa kunnostus EU-hankkeena.[5]

Katso myös

Lähteet

  • Björni, Frans Fredrik & Tuominen, Oiva (toim.): Muistelmia. (Satakunnan museon julkaisuja 5) Pori: Satakunnan museo, 1986. ISSN 0358-724X

Viitteet

  1. ↑ Björni, 1986, s.52
  2. ↑ Björni, 1986, s.55
  3. ↑ Björni, 1986, s.79
  4. ↑ Björni, 1986, s.82
  5. ↑ a b Pihlava, Jorma: Suureen urakkaan aletaan hakea taustavoimia ja rahaa: Vanhankartanon rakennukset vaativat pikaista kunnostusta. Turun Sanomat, 10.12.2010, 106. vsk, nro 339, s. 11.
  6. ↑ Harvinainen löytö vanhassa kartanossa. Arvokas kattomaalaus paljastunut restaurointitöiden yhteydessä Yläneellä. Suurin Suomessa tunnettu öljymaalaus 1600-luvulta, Helsingin Sanomat, 20.01.1939, nro 18, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  7. ↑ Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla