Alla olevassa artikkelissa analysoidaan Funeral doom:n merkitystä nykyisessä kontekstissa. Funeral doom on ollut tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena eri aloilla, niin historiassa, tieteessä, tekniikassa kuin taiteessa. Ajan myötä Funeral doom:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut merkittävästi ihmisten vuorovaikutukseen, ajatteluun ja toimintaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme käsittelemään Funeral doom:n merkitystä eri alueilla, sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Funeral doom | |
---|---|
Alkuperä | Death-doom • doom metal • hautajaismusiikki • dark ambient |
Alkuperämaa |
![]() ![]() |
Kehittymisen ajankohta |
1990-luvun alku |
Tyypillisiä soittimia |
Kitara • basso • rummut • laulu • kosketinsoitin |
Funeral doom on metallimusiikin tyylilaji, doom metallin äärimmäisen hidas muoto, joka painottaa epätoivon ja tyhjyyden ilmapiiriä. Se on soinniltaan erittäin raskasta ja kaikki doom metallille tunnusomaiset piirteet on siinä viety äärimmilleen. Funeral doomille tyypillistä ovat kymmenien minuuttien mittaiset, hidastempoiset kappaleet, death metalliin viittaavat laulumörinät, depressiiviset sanoitukset ja melankoliset kitaramelodiat. Myös kosketinsoittimien käyttö on yleistä.[1][2][3]
Funeral doomin pioneereiksi voidaan laskea suomalaiset Skepticism ja Thergothon[1] sekä norjalainen Funeral[4]. Genre on hyvin pitkälle kehittynyt Suomessa, ja nykyiseen tyyliin sen muovasikin suomalainen Skepticism. Nykyisistä suomalaisista yhtyeistä funeral doomia edustavat myös Wormphlegm, Shape of Despair, My Shameful, Ordog, Tyranny, MistGuide ja Colosseum, jonka musiikissa on vaikutteita myös dark ambientista ja klassisesta musiikista.