Nykymaailmassa Gabriel Engberg on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja mielenkiintoa. Ilmestymisestään lähtien se on herättänyt keskustelua ja keskustelua, ja siitä on tullut keskeinen kohta eri alueilla. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että se on onnistunut ylittämään rajoja ja saavuttamaan eri alojen huomion niin paikallisesti kuin globaalistikin. Ajan myötä Gabriel Engberg on kehittynyt ja saanut erilaisia konnotaatioita, mikä tekee siitä erittäin monimutkaisen ja moniulotteisen aiheen. Tästä syystä on olennaista analysoida ja ymmärtää Gabriel Engberg perusteellisesti, jotta sitä voidaan käsitellä tietoisesti ja avoimesti, mikä mahdollistaa tiedon rikastamisen ja laajentamisen tämän relevantin kysymyksen ympärillä.
Gabriel Engberg | |
---|---|
![]() Gabriel Engberg vuonna 1920 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kaarle (Karl) Gabriel Engberg |
Syntynyt | 24. maaliskuuta 1872 Tampere |
Kuollut | 27. helmikuuta 1953 (80 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | taidemaalari, professori ja museon intendentti |
|
Kaarle (Karl) Gabriel Engberg (24. maaliskuuta 1872 Tampere – 27. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, professori ja museon intendentti.[1][2]
Engberg opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1893–1895 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1894–1897.[1] Hän kävi Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1895–1898, opiskeli sitten maalausta Pariisissa 1899–1900 ja oli samalla apuna Suomen näyttelypaviljongin koristamistöissä, sekä sittemmin valtion apurahalla Italiassa 1901–1902 ja Pariisissa 1911.[3]
Engberg maalasi alkuun maisema- ja henkilökuvia muun muassa Lapista, mutta myöhemmin pääasiassa maisemia, joissa hän osoittautui herkäksi värien käyttäjäksi. Hän osallistui näyttelyihin koti-ja ulkomailla eri puolilla Eurooppaa. Budapestissä on valtion kokoelmissa hänen maalauksensa Takaa-ajo. Engberg toimi myös museoalalla. Hän organisoimassa Hämeen museota Tampereella 1908 ja toimi sen johtajana.[3]
Engberg osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1897–1910 välillä ja vielä 1924 sekä 1943.[1] Hän teki kolme maalausmatkaa Lappiin, joista ensimmäiset kaksi suuntautuivat 1898 ja 1905 Inarin saamelaisalueelle sekä viimeinen matka vuonna 1920 Kittilään ja Ounas-Pallastunturille.[4]
Engberg oli Akseli Gallen-Kallelan apulaisena tämän maalatessa Kalevala-freskoja vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Myöhemmin hän toimi Tampereella Hämeen museon intendenttinä 1908–1931 ja Tampereen taidemuseon intendenttinä 1930–1953. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1947.[1]
Engbergin vanhemmat olivat puuseppämestari Karl Engberg ja Maria Gustava o.s. Alm.[5] Taidemaalari Eero Sysikumpu oli hänen poikansa.[6]