Germund Fredrik Aminoff

Tässä artikkelissa tutkimme Germund Fredrik Aminoff-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista. Germund Fredrik Aminoff on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Germund Fredrik Aminoff:n eri ulottuvuuksia, sen historiaa, sen vaikutuksia nykyään ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Lisäksi perehdymme alan asiantuntijoiden mielipiteisiin ja pohdiskeluihin sekä niiden kokemuksiin, joihin Germund Fredrik Aminoff on suoraan vaikuttanut. Viime kädessä tavoitteemme on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta, toivoen edistää vuoropuhelua ja ymmärrystä lukijoidemme keskuudessa.

Germund Fredrik Aminoff (25. heinäkuuta 1796 Rantasalmi – 21. toukokuuta 1876 Helsinki)[1] oli suomalainen filosofi ja filosofian professori.[2]

Aminoffin vanhemmat olivat majuri Germund Fredrik Aminoff ja Helena Katarina Rehbinder. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1812 sekä Uppsalassa 1817 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1824 ja filosofian tohtoriksi Uppsalassa 1827.

Aminoff toimi Uppsalan Suomalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1818–1824. Hän toimi Aleksanterin yliopiston filosofian dosenttina vuonna 1831 ja filosofian apulaisena samasta vuodesta. Aminoff nimitettiin professoriksi vuonna 1838. Hän toimi teoreettisen ja käytännöllisen filosofian vt. professorina vuodesta 1848, vakinaisena 1849–1852.[1] Filosofina Aminoff oli hegeliläinen.[3]

Aminoffille myönnettiin Pyhän Annan ritarikunnan kolmannen luokan risti vuonna 1858.[4]

Aminoff toimi Helsingfors lyceumin esimiehenä vuosina 1841–1845 ja painotarkastuskomitean jäsenenä vuosina 1847–1865. Aminoffin puoliso oli Beata Sofia von Essen (1809–1890). Heillä oli seitsemän lasta joista tunnetuin lienee valtioneuvos Torsten Johan Aminoff (1847–1936)[1], yksi muista oli metsänhoitaja Adolf Otto Aminoff (1840–1888)[5].

Ritarikunnat

Teoksia

  • De scepticismo philosophico I–IV, väitöskirja. 1830
  • De statu theologiae moralis adhuc vigentis in alium perfectiorem mox transgressuro, väitöskirja. 1844
  • De notione honestatis absolutae, väitöskirja. 1848
  • Meletemata philosophiam historiae universalis spectantia I–III, stipendiväitöskirja. 1851–1852

[6]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Germund Fredrik Aminoff Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.8.2007.
  2. ↑ Aminoff, Germund Fredrik (1796–1876) filosofia.fi. 3.2.2010. Viitattu 22.1.2024.
  3. ↑ Suomalaisen filosofian kronikka Niin&näin – filosofinen aikakauslehti. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 9.8.2007.
  4. ↑ Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 22.1.2024.
  5. ↑ ”Aminoff, Adolf Otto”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 31. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  6. ↑ Helsingin yliopiston opettaja– ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa A–G