Nykymaailmassa Gongen on aihe/hahmo/tapahtuma, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Gongen:stä on tullut keskustelun, analyysin ja pohdiskelun keskipiste joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai kulttuurielämän vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Gongen:n eri puolia ja sen vaikutuksia modernin elämän eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen sukeltamme syvälle Gongen:een ja löydämme sen merkityksen tämän päivän kontekstissa.
Gongen (jap. 権現) tarkoittaa šintolaisuudessa ja Japanin buddhalaisuudessa avatāraa, japanilaista kamia, joka on todellisuudessa Intiasta japanilaiset pelastamaan tulleen buddhan väliaikainen ilmentymä.[1][2] Sanat gonge (jap. 権化) ja kegen (jap. 化現) ovat synonyymeja. Gongen shinkō (jap. 権現信仰) tarkoittaa uskomista gongenien olemassaoloon.[3]
Joskus oletetaan, että sana ”gongen” on peräisin Tokugawa Ieyasun postuumista nimestä (Tōshō daigongen). Sana kuitenkin keksittiin ja sitä alettiin käyttää Heian-kauden keskivaiheilla, kun buddhalaisuutta ja šintolaisuutta yritettiin sovittaa yhteen: kahden uskonnon synkretismiä kutsutaan termillä shinbutsu shūgō eli kirjaimellisesti ”kamien ja buddhien synkretismi”. Oletus, jonka mukaan japanilaiset kamit ja buddhat ovat käytännössä samoja olentoja, kehittyi tuolloin teoriaksi, joka on nimeltään honji suijaku (jap. 本地垂迹). Sen mukaan kamit ovat buddhien, bodhisattvojen ja muiden buddhalaisten jumaluuksien ilmentymiä (avatāroja).[2] Kun teoria levisi vähitellen ympäri maata, kehittyi gongenin käsite. Tendai-buddhalaisuuden ja shugendōn vaikutuksesta käsite sopeutettiin esimerkiksi Iwaki-tulivuorta koskeviin uskomuksiin: naispuolinen kami Kuniyasutamahime liitettiin Jūichimen Kannon bosatsuun (yksitoistakasvoinen Kannon), Ōkuninushi-kami vuorostaan Yakushi nyoraihin ja Kunitokotachi-no-mikoto Amida nyoraihin.[4]
Arvonimeä ”gongen” alettiin liittää šintolaisten kamien nimiin, ja suurten buddhalaisten temppelien alueille rakennettiin pyhäköitä, joissa palvottiin niitä suojelevia kameja.[2] Japanin keskiajalla pyhäköitä alettiin kutsua nimellä ”gongen”. Esimerkiksi Itä-Japanissa on edelleen monia Hakusan-pyhäköitä, joissa pyhäkköä itseään kutsutaan joko nimellä ”gongen” tai ”jinja”. Koska gongen merkitsi buddhalaisen terminologian liittämistä šintolaisiin kameihin, Meiji-hallinto lakkautti lailla termin käytön šintolaisuuden ja buddhalaisuuden erotuskäskyn myötä (jap. 神仏判然令, shinbutsu hanzenrei), ja pyhäköitä alettiin nimittää sanalla ”jinja”.[3]
Gongen-zukuri (jap. 権現造) tarkoittaa monimutkaista šintolaista pyhäkköarkkitehtuuria, jossa haiden eli rukoushalli ja honden eli päähalli yhdistyvät toisiinsa yhtenäisellä katolla niin, että muodostuu H-kirjaimen muotoinen pohjaratkaisu.[11] Yksi varhaisimmista gongen-zukuri-tyylin esimerkeistä on Kioton Kitano Tenmangūn pyhäkkö.[11] Tyyli on saanut nimensä Nikkō Tōshō-gūlta, sillä sinne pyhitettiin Tōshō daigongen ja se oli ensimmäinen tyylin mukaisesti rakennettu pyhäkkö.[12]