Goottilaiset kirjaintyypit

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Goottilaiset kirjaintyypit:n aihetta, sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Kautta historian Goottilaiset kirjaintyypit on ollut suuren kiinnostuksen ja tutkimuksen aihe, jolla on useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat auttaneet ymmärtämään ja kehittämään uusia ideoita. Goottilaiset kirjaintyypit:n vaikutus talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään on osoittautunut moniulotteiseksi aiheeksi, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Tämä artikkeli pyrkii kattavan analyysin avulla tarjoamaan selkeän ja kattavan kuvan Goottilaiset kirjaintyypit:stä ja tarjoaa lukijoille syvemmän ja merkityksellisemmän käsityksen sen merkityksestä nykyään.

Esimerkkejä kirjaintyypeistä.

Goottilaiset kirjaintyypit eli murretut kirjaimet ovat gotiikan myötä Pohjois-Ranskassa ja Saksassa kehittyneitä kirjaintyyppejä. Nykyään niitä käytetään lähinnä käsin tehtävässä koristekirjoituksessa, kuten kutsukorteissa tasapäistä tussiterää tai huopakynää käyttäen. Mahdollinen viimeistely hoituu kärkiterällä. Kirjoittaessa terä kulkee 40–45 asteen kulmassa vetoon nähden. Perinteisiä goottilaisia kirjaintyylejä ovat tekstuura, schwabach ja fraktuura, mutta myös rotunda on luettu niihin. On myös muotoiltu uudempia, 1900-luvulla syntyneitä kirjaintyyppejä, jotka ovat saaneet omat nimensä.

Kehitys

Esimerkkiaakkosia goottilaisin kirjainmerkein.

1100-luvulla gotiikan myötä kirjaimet pohjoisemmassa Euroopassa muuttuivat korkeiksi, kapeiksi ja kulmikkaiksi ja kirjoitus tiiviiksi. Syntyi tekstuura (lat. textus ’palmikoitu’). Tekstuuran suuraakkoset pohjautuvat 300-luvulla kehittyneeseen unsiaaliin. Nämä "murretut kirjaimet" syrjäyttivät karolingisen minuskelikirjoituksen ja länsimaisen kirjapainotaidon isä Johannes Gutenberg käytti juuri tekstuuraa varhaisimmissa painotöissään. Espanjassa ja Italiassa gotiikan vaikutus ei juurikaan tuntunut ja siellä kehittyivät rotunda ja karoliinista minuskelia muistuttava lettera antica, josta vuoden 1460 tienoilla Venetsiassa kehitettiin painokirjasintyypiksi niin sanottu vanhempi antiikva.[1]

Parempaa kirjoitusnopeutta haettaessa syntyi Saksassa 1400-luvulla pyöreämuotoisempi ja yksinkertaisempi schwabach (mahdollisesti viittaa samannimiseen paikkakuntaan). Numerot olivat samanlaiset kuin tekstuurassa. Renessanssin aikakaudella 1500-luvulla edellisistä kehittyi koristeellisempi, schwabachia ohuempi ja korkeampi fraktuura (lat. fractus 'murtunut'), jonka varhaisten tunnuspiirteiden on sanottu edustavan tyypillistä barokkia.[2]

Suomessa goottilaiset kirjaimet säilyttivät Ruotsin ja Saksan vaikutuksesta asemansa painetussa tekstissä aina 1900-luvun alkuun asti.[3] Helsingin Sanomissa goottilaiset kirjaimet olivat käytössä helmikuun loppuun 1925.[4]

Käyttöesimerkkejä

Katso myös

Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goottilaiset kirjaintyypit.

Kirjallisuus

  • Claminson, Ralph (toim.): Kalligrafian taito. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-140-7
  • Numminen, Ahto – Eriksson, Olof: Tekstauskirja, s. 7–9, 32–38, 46–48. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05507-0

Viitteet

  1. ↑ Prof. Claminson (s. 92) esittää rotundan kehittyneen goottilaisesta kirjaimistosta.
  2. ↑ Numminen–Eriksson, s. 38.
  3. ↑ http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2004/12/muut/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Niin, kyllä tämä sittenkin on sama lehti, Helsingin Sanomat, 01.03.1925, nro 59, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Typografia
Typografit ja kirjainmuotoilijat
Kirjaintyylit ja -lajit
Merkit
Suuntaukset
Muut aiheet