H-duuriasteikko

Nykymaailmassa H-duuriasteikko on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suurelle väestöryhmälle. Ajan mittaan H-duuriasteikko on onnistunut pysymään tutkijoiden, ammattilaisten ja amatöörien huomion keskipisteenä osoittaen sen tärkeyden ja vaikutuksen yhteiskunnan eri alueilla. Kautta historian H-duuriasteikko on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja pohdiskelujen kohteena, mikä on osaltaan rikastanut tietoa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme joitain H-duuriasteikko:een liittyviä keskeisiä näkökohtia. Tarkoituksena on syventää sen merkitystä, kehitystä ja sen merkitystä nykyään.

H-duuriasteikon etumerkinnät diskanttiviivastolla

H-duuriasteikko on h-sävelestä alkava sävelasteikko, johon kuuluu sävelet h, cis, dis, e, fis, gis, ais ja h.[1] H-duurin rinnakkaissävellaji on gis-molli ja muunnossävellaji h-molli. H-duuria, jonka viisi säveltä on ylennettyjä, vastaa enharmonisesti Ces-duuri, jonka kaikki seitsemän säveltä ovat alennettuja.

H-duurin säveliä käyttäviä sointuja eri sointuasteilla

I ii iii IV V vi vii°
B
Bmaj7
Bsus4
Bsus2		 C♯m
C♯m7
C♯sus2
C♯sus4		 D♯m
D♯m7
D♯sus4		 E
Emaj7
Esus2		 F♯
F♯7
F♯sus4
F♯sus2		 G♯m
G♯m7
G♯sus2
G♯sus4		 A♯m7♭5
A♯°

Huomaa, että yllä olevassa taulukossa on käytössä englantilainen sävelten nimeämistapa. Reaalisointumerkeissä, joita esiintyy lähinnä populaarimusiikin puolella, käytetään yleensä englantilaista nimeämistyyliä myös Suomessa, vaikka muuten Suomessa käytetäänkin lähtökohtaisesti saksalaista nimeämistapaa. Tämän englantilaisen tavan mukaisena reaalisointumerkeissä H-pohjaiset soinnut kirjoitetaan käyttäen B:tä, kun taas B-pohjaisissa soinnuissa kirjoitetaan aina alennusmerkki B:n perään.
H:n käyttäminen reallisoinnuissa on myös mahdollista, tyyliin: H, Hmaj7, Hsus4, Hsus2. Tämä tyyli on kuitenkin yhä harvinaisempaa.

H-duurin etumerkintä eri nuottiavaimilla

Neljällä yleisimmällä avaimella

{ \new Staff \with{ \magnifyStaff #3/2 } << \time 4/16 \override Score.TimeSignature #'stencil = ##f { \clef treble \key b \major s16 \clef alto \key b \major s16 \clef tenor \key b \major s16 \clef bass \key b \major s16 } >> }

Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. H-duurin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.[2][3]

Lähteet

  1. ↑ Scales in the Key of B pianote.com. 9.3.2023. Pianote. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ https://mymusictheory.com/more-music-theory-topics/key-signatures-chart/
  3. ↑ Gould, Elaine: Behind Bars: The Definitive Guide To Music Notation, s. 91. Lontoo: Faber Music Ltd., 2011. ISBN 978-0571514564
Sävelasteikot
7♭ 6♭ 5♭ 4♭ 3♭ 2♭ 1♭ 0 1♯ 2♯ 3♯ 4♯ 5♯ 6♯ 7♯
Duurit C♭ G♭ D♭ A♭ E♭ B♭ F C G D A E H F♯ C♯
Mollit a♭ e♭ b♭ f c g d a e h f♯ c♯ g♯ d♯ a♯
Muita

Malline:Tynkä/musiikki