Nykyään Hakaneula on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Löytämisestään lähtien Hakaneula on ollut keskustelun, tutkimuksen ja kiehtovan kohteena. Sekä asiantuntijat että harrastajat ovat omistaneet lukemattomia tunteja Hakaneula:tä ympäröivien mysteerien selvittämiseen, sen alkuperän, vaikutuksen ja mahdollisten tulevaisuuden seurausten tutkimiseen. Tässä artikkelissa perehdymme Hakaneula:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen merkitystä ja merkitystä jokapäiväisen elämän eri alueilla. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki Hakaneula:n takana ja kuinka se on vaikuttanut yhteiskuntaamme.
Hakaneula on neula, joka sisältää jousen ja hakasen avulla kiinni pysyvän lukitusmekanismin. Lukittu hakaneula muodostaa silmukan, joka estää neulaa luistamasta pois paikaltaan. Hakaneulan avulla voidaan kiinnittää kankaita toisiinsa tai esimerkiksi heijastimen naru kiinni kankaaseen.
Hakaneuloja käytetään sellaisenaan korvakoruina ja vaatteiden koristeina esimerkiksi punk-tyylissä.
Koneenosien lukitsemiseen käytetään usein sokkaa, joka muistuttaa toiminnaltaan hieman hakaneulaa. Myös rintaneuloissa käytetään hakaneulan kaltaista kiinnitysmekanismia.
Muinaiset kreikkalaiset, italialaiset ja sisilialaiset olivat jo käyttäneet yksinkertaista hakaneulaa. Niissä ei ollut säppeä tai jousia, jotka auttavat lukitsemaan neulan paikoilleen.
Nykyaikaisen hakaneulan keksi yhdysvaltalainen Walter Hunt vuonna 1846. Hunt oli velkaa 15 dollaria ja mietti kuinka maksaisi velkansa takaisin. Hän mietti työpöytänsä ääressä ja väänteli käsissänsä metallilangan palaa. Kolmen tunnin jälkeen hän oli taivutellut huomaamattaan hakaneulan muodon. Hunt myi keksintönsä oikeudet velkojalleen 400 dollarilla. Keksintö patentoitiin heinäkuussa 1849.[1]
Huntin hakaneulat valmistettiin alun perin kuuden metallin yhdistelmästä: kupari, rauta, alumiini, kulta, hopea ja platina yhdistettiin sulattamalla, minkä jälkeen ne muotoiltiin hakaneulaksi.
Hakaneulasta käytetään eri murrealueilla (pääosin Pohjanmaalla) myös nimityksiä pinnaneula (lienee ruotsinkielestä) ja taipperineula, joka tulee englannin kielen vaippaneulaa tarkoittavasta sanasta (diaper pin). Hieman pohjoisempana käytetään nimitystä poikaneula.