Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Hammurabin laki:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Hammurabin laki on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime aikoina, ja on erittäin tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja sovellukset eri yhteyksissä. Hammurabin laki on osoittautunut kasvavan kiinnostuksen kohteeksi sen vaikutuksesta terveyteen ja rooliin yhteiskunnassa, ja se ansaitsee yksityiskohtaisen analysoinnin. Tässä artikkelissa tutkimme Hammurabin laki:n monia puolia ja sitä, kuinka se on muokannut ja tulee jatkossakin muokkaamaan maailmaamme. Kiinnitämme erityistä huomiota viimeaikaisiin Hammurabin laki:een liittyviin edistysaskeliin ja siihen, miten ne vaikuttavat aktiivisesti elämäntapaamme. Lisäksi tunnistamme Hammurabin laki:n aiheuttamat mahdollisuudet ja haasteet ja miten voimme vastata niihin.
Hammurabin laki on yksi varhaisimmista lakikokoelmista. Se luotiin Babyloniassa noin 1760 eaa. ja siinä on yhteensä 282 lakipykälää, jotka oli kaiverrettu julkisella paikalla olevaan kivipaateen. Laki on nimetty Babylonian tuolloisen kuninkaan Hammurabin mukaan.
Lain perusajatukseksi on sanottu periaatetta "Silmä silmästä, hammas hampaasta".[1] Tässä muodossaan fraasi ei kuitenkaan ole peräisin Hammurabin laista vaan Vanhasta testamentista,[2][3][4] mutta myös Hammurabin laissa oli erilaisista väkivalta- ym. rikoksista ja veloista säädetty saman periaatteen mukaisia rangaistuksia. Oikeustieteessä tästä periaatteesta käytetään nimeä talio. Eräissä tapauksissa kuitenkin Hammurabin lain mukaankin tuomittiin väkivaltarikoksista vain sakkoa, erityisesti, jos rikos kohdistui alempaan säätyyn kuuluvaan henkilöön.[5]
Laki käsitteli lähinnä varkautta, paimentolaisuuteen liittyviä kysymyksiä, omaisuudelle aiheutettua vahinkoa, naisen oikeuksia, avioliittoa, lasten oikeuksia, orjan oikeuksia, murhaa ja erilaisia pahoinpitelyjä sekä kuolemaa. Rangaistukset olivat erilaisia eri yhteiskuntaryhmän jäsenille. Verotuksesta laki ei mainitse mitään[6].
Joulukuun 1901 ja tammikuun 1902 kaivauksien aikana J. de Morganin johdolla ranskalainen retkikunta löysi Hammurabin lakipatsaan Persian muinaisen pääkaupungin Susan raunioista. Löydettäessä patsas oli särkynyt kolmeen osaan. Se koottiin ja kuljetettiin Pariisiin, missä se on nykyisin Louvressa.[7] YK:n päämajassa sijaitsee Irakin lahjoittama replika steelasta.[8]
Hammurabin laintaulukivi on mustaa dioriittia. Korkeutta kivellä on 2,25 m, ympärysmittaa ylhäällä 1,65 m, alhaalla 1,90 m. Patsaan yläosaan hakatun Hammurabia esittävän reliefin korkeus on 0,65 m, leveys 0,60 m.[7]
Itse lakiteksti on hakattu nuolenpäämerkein 51 oikealta vasemmalle juoksevaan pystysuoraan palstaan, joista 23 on patsaan julkisivulla, 28 sen kääntöpuolella. Seitsemän palstaa kääntöpuolen alalaidasta on kuitenkin turmeltu, mitä tuhotyötä on epäilty elamilaisten tekemäksi heidän ryöstettyään patsaan ja kuljetettuaan sen Susaan.[9]
Hammurabin laintaulukiven teksti jakautuu kolmeen osaan: esipuheeseen, lakiin ja loppulauseeseen. Itse laki koostuu neljästä osasta: Johdanto: Prosessioikeus (§§ 1–5), Omistusoikeus (§§ 6–126), Perheoikeus (§§ 127–195) ja Kostamisoikeus (§§ 172–282).[10] Yhteensä Hamurabin lakiin kuuluu 282 erilaista lakia.[11]
Noin vuoden 1750 eaa. aikaan seemiläisiin kansoihin kuuluneet babylonialaiset valloittivat Mesopotamian kuningas Hammurabin johdolla. Hammurabi nousi Mesopotamian valtiaaksi ja tuona aikana babylonialaiset omaksuivat mesopotamialaisten lakikäytännöt, ns. Hammurabin lait, ja ottivat ne omikseen. Siispä nimitys "Hammurabin lait" ei anna todenmukaista kuvaa lakien oikeasta alkuperästä. Ennen Hammurabia lakeja laativat muun muassa Uus-Sumerin Ur-Nammu ja Isinin Lipit-Ishtar.