Dioriitti
Tässä artikkelissa analysoimme Dioriitti:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. _Var1 on ollut olennainen osa ihmiskunnan historiaa ja sen vaikutus on ollut ylivoimainen eri aloilla politiikasta tieteeseen. Vuosien varrella Dioriitti on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja harrastajien keskuudessa, mikä on synnyttänyt loputtomasti tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka korostavat sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Tämän analyysin avulla pyrimme valaisemaan Dioriitti:n merkittävää vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja sen roolia nykymaailmamme muokkaamisessa.
Dioriitti on syväkivi, josta noin kaksi kolmasosaa on maasälpää (plagioklaasia) ja yksi kolmasosa tummia mineraaleja (sarvivälkettä, pyrokseeneja, biotiittia). Joskus se voi sisältää myös jonkin verran kvartsia. Dioriitti on tasarakeista ja raekooltaan hieno- tai keskirakeista. Dioriitti muistuttaa graniittia, ja kiveä onkin kutsuttu "mustaksi graniitiksi".[1] Dioriitin tiheys on 2 700–2 800 kg/m3, ja se on väriltään harmaa, tummanharmaa, vihertävän harmaa tai musta.
Dioriitti on Suomessa yleinen kivilaji, joskin muualla maailmassa sitä pidetään suhteellisen harvinaisena. Kiveä löytyy Suomen lisäksi muun muassa Italian Sondriosta, Saksan Thüringenistä ja Saksista, Romaniasta, Turkin koillisosasta, Ruotsista, Skotlannista ja Yhdysvaltojen Minnesotasta. Suomessa dioriittia esiintyy Keski-Suomessa, kuten Korpilahdella, Viitasaarella, Äänekoskella ja Jyväskylän alueella. Dioriitti on Keski-Suomen maakuntakivi.[1]
Dioriittikivi on kovaa, mikä tekee sen työstämisestä vaikeaa. Kovuutensa vuoksi kiveä voidaan kuitenkin kaivertaa yksityiskohtaisesti ja kiillottaa korkealaatuisesti, ja kerran työstetty kivi on kestävää. Dioriittia on käytetty kaivertamiseen, mistä tunnetuin esimerkki lienee kivipaasi, johon on kirjoitettu Hammurabin laki. Taidekäytössä dioriitti oli arvostettu kivi muinaisissa Lähi-idän kulttuureissa, kuten muinaisessa Egyptissä, Babyloniassa, Assyriassa ja Sumerissa.
Lähteet
- ↑ a b Maakuntakivet: Keski-Suomi – Dioriitti Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 7.11.2014. Viitattu 23.11.2014.
