Hannu Launonen

Tässä artikkelissa tutkimme Hannu Launonen:tä, aihetta, joka on viime vuosina kiinnittänyt sekä tutkijoiden, asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Hannu Launonen on osoittautunut monimutkaiseksi ja monitahoiseksi aiheeksi, joka sisältää monenlaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja. Hannu Launonen on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena eri piireissä ja tieteenaloilla yhteiskunnallisista vaikutuksistaan ​​sen merkitykseen tieteen alalla. Näillä sivuilla perehdymme Hannu Launonen:n eri puoliin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Toivomme voivamme tarjota lukijoillemme kattavan ja rikastuttavan käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Hannu Launonen.

Hannu Johannes Launonen (22. toukokuuta 1941 Kuopio – 24. toukokuuta 2022 Helsinki[1]) oli suomalainen filosofian tohtori, unkarilaisen kirjallisuuden tutkija ja suomentaja.[2]

Ura

Launonen väitteli tohtoriksi 1984. Hän toimi vuodesta 1989 Helsingin yliopiston Unkarin kirjallisuuden dosenttina.[2]

Launonen julkaisi tutkielmia unkarilaisesta kirjallisuudesta sekä suomensi sitä. Hänestä tuli Unkarin Kirjailijaliiton erityisjäsen 1981. Launonen toimi Suomi–Unkari-Seuran kirjallisuuspiirin vetäjänä, ja hän oli vuodesta 1981 alkaen Suomi–Unkari-lehden toimitusneuvoston jäsenenä.[3]

Vuonna 2014 Launonen kieltäytyi hänelle myönnetystä Janus Pannonius -palkinnosta, koska hän ei saanut selvitystä palkinnon myöntäneen unkarilaisen Janus Pannonius -säätiön yhteyksistä Unkarin hallitukseen. Launosen mielestä Unkaria tuolloin hallinnut pääministeri Viktor Orbánin hallitus rikkoi toiminnassaan Kansainvälisen Penin peruskirjassa lueteltuja periaatteita kansalaisoikeuksista ja sananvapaudesta.[4]

Teoksia

Toimitteita

  • Folklore tänään. Toimittaneet Hannu Launonen, Kirsti Mäkinen. Tietolipas 73. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1974.
  • Mitä olet nähnyt ja kuullut: Valikoima uutta unkarilaista proosaa ja runoutta. Toimitus Anna Tarvainen (päätoimittaja), Olga Huotari, Hannu Launonen. Suomentajat Outi Hassi ym. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus, Helsinki 2010.

Suomennoksia

  • Ezra Pound: Lukemisen aakkoset. Suomentaneet Hannu Launonen ja Lassi Saastamoinen. Otava 1967. (Alkuteos The ABC of reading.)
  • Maailma uutena: valikoima unkarilaisia novelleja 1929–1970 Suomentaneet ja toim. Hannu Launonen. WSOY 1973.
  • Ferenc Juhász: Kukkiva maailmanpuu: Runoja ja runoelmia. Suomentaneet Hannu Launonen ja István Kecskeméti. Otava 1974.
  • László Nagy: Uhri kuumalle tuulelle: Runoja ja runoelmia. Suomentaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1978.
  • Georg Lukács: Balzac ja ranskalainen realismi. Suomentaneet Hannu Launonen. Love, Helsinki 1978.
  • Sándor Csoóri: Otsasi hämärästä: Runoja. Suomentaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1981.
  • Puulta puulle: Unkarilaisen vähemmistön nykylyriikkaa Transilvaniasta. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1985.
  • Sándor Weöres: Kivi ja ihminen: Runoja ja proosarunoja. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1986.
  • Miljoona kilometriä Budapestiin: Valikoima unkarilaisia novelleja 1909–1986. Valinnut, esitellyt ja suomentanut Hannu Launonen. WSOY 1987.
  • Lajos Kassák: Muotoilen ainetta: Runoja. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1990.
  • Mikko Savolainen: Transilvania: Kaukametsä Runojen suomennokset Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. Tammi 1990.
  • Menin puutarhaani: Valikoima unkarilaisia kansanrunoja 1500-luvulta 1900-luvulle. Toimittanut Vilmos Voigt. Suomentaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 517. Helsinki 1990.
  • Péter Esterházy: Sydämen apuverbit – A szív segédigéi: Johdatus kaunokirjallisuuteen. WSOY 1991
  • Sándor Csoóri: Maailman aistillinen vertauskuva: Valikoima esseitä. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1992.
  • Sándor Kányádi: On seutuja: Runoja ja runoelmia. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1996.
  • Péter Esterházy: Pitkin Tonavaa, eli, Kreivitär Hahn-Hahnin katse. WSOY 1996.
  • Péter Esterházy: Nainen. WSOY 1998.
  • Sándor Csoóri: Sateiden ilmarata: Runoja. Suomentaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 1998.
  • Attila József: Läpinäkyvä leijona: Runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. Suomentanut ja toimittanut Hannu Launonen. WSOY 1999.
  • Péter Nádas: Erään sukuromaanin loppu. Keltainen kirjasto 327. Tammi 2000.
  • Valolieriön alla: Viisi unkarilaista runoilijaa (József Tornai, Ottó Orbán, Gáspár Nagy, Erzsébet Tóth ja Géza Szocs). Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 2000.
  • Sándor Petőfi: Runoja. Suomentanut Otto Manninen. Proosakatkelmat suomentanut ja jälkilauseen kirjoittanut Hannu Launonen. 4. laaj. painos WSOY 2001.
  • Miklós Radnóti: Vaahtopää taivas: Valikoima runoja 1928–1944. Suomentanut ja toimittanut Hannu Launonen. WSOY 2003.
  • Yhteisessä sateessa: Kuusi unkarilaista runoilijaa (Ágnes Gergely, Gizella Hervay, Aladár Lászlóffy, György Petri, Katalin Mezey ja Imre Oravecz). Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 2006.
  • Péter Nádas: Muistelmien kirja. 1 osa. Suomentaneet Hannu Launonen ja Juhani Huotari. Keltainen kirjasto 370. Tammi 2006.
  • Péter Nádas: Muistelmien kirja. 2 osa. Suomentaneet Hannu Launonen ja Juhani Huotari. Keltainen kirjasto 373. Tammi 2006.
  • Zsuzsa Rakovszky: Yhteyksiä: Valikoima runoja. Suomentanut ja toimittanut Hannu Launonen. WSOY 2008.
  • Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo ja muita novelleja. Suomentanut ja toimittanut Hannu Launonen. Atena, Jyväskylä 2009.
  • Erzsébet Tóth: Aamut, hiukset hajallaan: Valikoima runoja. Suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY 2011.
  • Sándor Weöres: Kadonnut päivänvarjo: Runoja. Suomentanut, toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut Hannu Launonen. WSOY 2012.

Palkintoja

Lähteet

Aiheesta muualla