László Nagy

Tässä artikkelissa tutkimme László Nagy:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja sitä, kuinka se on muokannut elämäämme tavoilla, joita emme olisi koskaan aiemmin voineet kuvitella. Saapumisestaan ​​lähtien László Nagy on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, ja se on herättänyt yhtäläisesti sekä jännitystä että huolta. Vuosien varrella László Nagy on osoittautunut tehokkaaksi voimaksi, joka on muuttanut tapaamme olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja olla yhteydessä ympäröivään maailmaan. Kattavan analyysin avulla tutkimme, kuinka László Nagy on vaikuttanut jokapäiväisen elämämme eri puoliin, tapaamme kuluttaa tietoa ja tapaa, jolla suhteemme muihin. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle matkalle löytääksesi László Nagy:n vaikutuksen ja sen, kuinka se edelleen muokkaa tulevaisuuttamme.

László Nagy
László Nagy 1977.
László Nagy 1977.
Henkilötiedot
Syntynyt1925
Felsőiszkáz, Unkari
Kuollut1978 (52–53 vuotta)
Budapest, Unkari
Kansalaisuus Unkari
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliunkari
Tuotannon kieliunkari
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

László Nagy (1925 Felsőiszkáz, Unkari – 1978 Budapest, Unkari) oli unkarilainen kirjailija, kääntäjä ja graafikko. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisistä unkarilaisista runoilijoista merkittävimpiä. Hän hyödynsi runoissaan renessanssin ja barokin rakkausrunoja, varsinkin kukkaislauluja (virágének). Hän käytti samassa runossa sekä ylevää arkaistista kieltä että arkista puhekieltä. Aiheina hän käsitteli teknisen kehityksen pelkoa ja moraalisten arvojen katoamista.[1]

László Nagyn museo Iszkázissa.

Suomennetut teokset

Suomennettuja runoja

Lähde[2]

Antologiassa Kaivojen maa: valikoima unkarilaista nykylyriikkaa, suom. ja toim. Anna-Maija Raittila, Helsinki: Kirjayhtymä 1970

  • Bartók ja petoeläimet, teoksessa:
  • Häät
  • Ihmiset,
  • Jos jymisee maa
  • Karhupsalmi
  • Kuka vie toiselle rannalle rakkauden
  • Lehden nurjalla pinnalla
  • Maisema kanssani,
  • Outo lintu
  • Pääsiäislegenda
Muita runoja
  • Hevonen hyvästelee, suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, julkaisussa: Parnasso 1987 ; nro 2
  • Hevonen hyvästelee (lyhennelmä), suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, teoksessa: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, toim. Ritva Haavikko, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-22877-X
  • Sunnuntain riemu, suom. Hannu Launonen, julkaisussa: Parnasso 1976 ; nro 7
  • Tuli oli sinun nimesi, suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, teoksessa: Tässä taivas, tässä maa: rakkauslauluja, toim. Anna-Leena Härkönen, Helsinki: Otava 1987 ISBN 951-1-09317-7
  • Uhri kuumalle tulelle, suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1976 ; nro 8
  • Verta haukkuva haltiatar, suom. Toivo Lyy, teoksessa: Unkarin lyyra: unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan, suom. ja toim. Toivo Lyy, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 1970

Lähteet

  1. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Nagy, László”, Otavan kirjallisuustieto, s. 520. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ László Nagy, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 9.7.2021

Aiheesta muualla