Hans Barth

Tällä kertaa syvennymme Hans Barth:n maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnostanut monia ihmisiä aikojen saatossa. Hans Barth on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua eri näkökulmista, niin akateemisen, kulttuurin, sosiaalisen kuin viihteenkin alalla. Kautta historian Hans Barth on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, luoden erilaisia ​​näkökulmia ja tulkintoja. Siksi on tärkeää tutkia tätä aihetta lisää ymmärtääkseen sen tärkeyttä ja vaikutuksia elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa sukeltamme Hans Barth:een ymmärtääksemme sen merkityksen ja merkityksen tänään.

Hans Barth (25. kesäkuuta 1897, Leipzig, Saksa – 9. joulukuuta 1956, Jacksonville, Florida, Yhdysvallat)[1] oli saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen pianisti ja säveltäjä.[2] Lapsena hän opiskeli pianonsoittoa Carl Reinecken oppilaana Leipzigin konservatoriossa.[3] Hän muutti Yhdysvaltoihin 10-vuotiaana 1907 ja soitti seuraavana vuonna ensikonserttinsa.[2] Yhdysvaltain kansalaisuuden hän sai 1912. Barth esiintyi Yhdysvalloissa ja Euroopassa soittimenaan cembalo, piano ja neljäsosasävelaskelflyygeli. Orkesterin solistina hän soitti Cincinnatissa, Havannassa ja Philadelphiassa.[3] Pianistina hän teki laajoja kiertueita koko Amerikan mantereella, mutta hänen suurimmat saavutuksensa liittyvät opetukseen. Hän johti kahta musiikkikoulua, ensiksi Institute of Musical Art (Yonkers, New York) ja viimeksi New Yorkissa National School for Musical Culture -koulua sen rehtorina.[2]

Barthin sävellykset ovat paljolti avantgardistisia. Monet niistä hän sävelsi neljäsosasävelaskelflyygelille, jollaisen hän itse rakensi 1928–1929.[2] Hänen innoittajansa uusien sävelasteikkojen kokeiluihin oli Ferruccio Busoni.[3] Barthin sävellystuotanto sisältää orkesteri- ja kamarimusiikkia, joukon yksinlauluja sekä operetin Miragia.[2] Hän sävelsi muun muassa pianokonserton neljäsosasävelaskelflyygelille ja jousille 1930 ja pianokvinteton samalle soittimelle samana vuonna.[4]

Lähteet

  1. ↑ Sohlmans musiklexikon, Sohlmans Förlag 1975–1979, ISBN 91-7198-020-2.
  2. ↑ a b c d e Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979.
  3. ↑ a b c The New Grove Dictionary of American Music, Macmillan Press Limited 1986, ISBN 0-943818-36-2 ja ISBN 0-333-37879-2.
  4. ↑ Sohlmans musiklexikon, Sohlmans Förlag 1948–1952.