Hans Christian Ørsted

Tämä artikkeli käsittelee ongelmaa Hans Christian Ørsted:stä, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina. Kautta historian Hans Christian Ørsted on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena, ja se on ollut keskustelun ja pohdinnan lähde yhteiskunnalle yleensä. Ymmärtääksemme paremmin Hans Christian Ørsted:n merkitystä nykyisessä kontekstissa analysoidaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla voimme saada kattavan näkemyksen tästä aiheesta. Samoin selvitetään Hans Christian Ørsted:n tutkimuksen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, politiikassa, tieteessä, mm. Kattavan analyysin avulla pyritään tarjoamaan lukijalle laaja ja päivitetty näkemys Hans Christian Ørsted:stä, tarjoamalla uusia pohdintoja ja tietoa, jotka rikastavat tämän ilmiön ymmärrystä.

Hans Christian Ørsted
Henkilötiedot
Syntynyt14. elokuuta 1777
Rudkøbing, Tanska
Kuollut9. maaliskuuta 1851
Kööpenhamina, Tanska
Kansalaisuus Tanska tanskalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Jacob Baden ja Johann Wilhelm Ritter
Instituutti Kööpenhaminan yliopisto
Oppilaat Christopher Hansteen ja Carl Holten
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt sähkömagnetismi,
alumiinin valmistus
Palkinnot Copley-mitali (1820)

Anders Sandøe Ørstedin veli

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Hans Christian Ørsted (14. elokuuta 1777 – 9. maaliskuuta 1851) oli tanskalainen fyysikko ja kemisti, johon Immanuel Kantin ajattelu vaikutti syvästi.[1]

Vuonna 1820 hän huomasi sähkön ja magnetismin välisen yhteyden yksinkertaisella kokeella, jossa hän osoitti, että johto, jossa kulkee sähkövirtaa, muuttaa kompassineulan suuntaa.[2]

Ura

Hans Christian Ørsted, Der Geist in der Natur, 1854

Hans Ørsted syntyi tanskalaisessa pikkukaupungissa Rudkøbingissä vuonna 1777. Kööpenhaminan yliopistoon hän meni vuonna 1794 ja opiskeli siellä filosofiaa ja valmistuikin filosofian tohtoriksi vuonna 1799. Ørsted opiskeli siellä myös farmasiaa, astronomiaa, kemiaa ja matematiikkaa.[3]

1800-luvulla Alessandro Volta keksi galvaaniset paristot, mistä Ørsted innostuikin tutkimaan sähköä ja johtavuutta. Myöhemmin tehdessään tutkimusta vuonna 1813 Berliinissä hän kirjoitti kuuluisan tutkielman sähköisen ja kemiallisen voiman yhteydestä.[4] Tässä tutkielmassa hän toi ensimmäistä kertaa esille idean sähkön ja magnetismin suhteesta.[5] Tuolloin ei siis vielä tiedetty, että liikkuva varaus luo ympärilleen magneettikentän. Kokeellisesti Ørsted huomasi tämän ilmiön vasta vuonna 1820 luennoidessaan opiskelijoille, kun hän havaitsi kompassineulan heilahtavan joutuessaan lähelle platinasta valmistettua sähköjohtoa.[6] Ørstedin havainto sai André-Marie Ampèren luomaan matemaattisen mallin liikkuvien varauksien välisestä magneettisesta voimasta.

Ørsted teki huomattavan löydön myös kemiassa vuonna 1819 löytäessään piperiinin. Vuonna 1825 hän pystyi ensimmäistä kertaa tuottamaan alumiinia.[6]

Boeing 737, jonka pyrstöön Ørstedin kuva on maalattu.

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Ørstedin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[7]

Lähteet

  1. ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 115–122. ("Ørsted") Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
  2. ↑ Young & Freedman: ”27.1”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 1020. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7 (englanniksi)
  3. ↑ Hans Christian Ørsted (1777–1851) corrosion-doctors.org. (englanniksi)
  4. ↑ Hans Christian Oersted rare-earth-magnets.com. (englanniksi)
  5. ↑ NNDB – Hans Christian Oersted nndb.com. (englanniksi)
  6. ↑ a b IEEE Global History Network – Hans Christian Øersted: Biography ieeeghn.org. (englanniksi)
  7. ↑ LN-NGF Norwegian Air Shuttle Boeing 737–8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla