Haperot ja rouskut

Nykymaailmassa Haperot ja rouskut:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikentyyppisille ihmisille. Haperot ja rouskut on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteellisen merkityksensä vuoksi aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri aloilla. Kautta historian Haperot ja rouskut on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja se on tuottanut suuren määrän tietoa, jota tutkitaan ja kyseenalaistetaan edelleen. Siksi on erittäin mielenkiintoista perehtyä Haperot ja rouskut:n kattamiin eri näkökohtiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä.

Haperot ja rouskut
Tulipunahapero Russula emetica
Tulipunahapero Russula emetica
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut
Russulaceae
Lotsy[1]
Katso myös

  Haperot ja rouskut Wikispeciesissä
  Haperot ja rouskut Commonsissa

Haperot ja rouskutlähde? (Russulaceae) on helttasieniin kuuluva heimo, johon lasketaan Suomessa kasvavista sienistä kuuluvan kolme sukua: haperot (Russula), rouskut (Lactarius) ja jalorouskut (Lactifluus)[2].[3] Haperojen suku on erotettu perinteisesti rouskuista sillä, ettei niistä tule maitiaisnestettä. Heimon lajeilla on tyypillinen itiöemän rakenne, joka lohkeaa napsahtaen kuin raaka porkkana. Itiöemän rakenne ei siis ole yhtä kuituista kuin esimerkiksi suppilovahverolla. Mikroskooppinen tarkastelu osoittaa, että sekä rouskuilla että haperoilla on lähes pallomaiset solut ja kuviolliset itiöt.[4]

Lähteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: MycoBank Luettu 15.8.2008
  2. ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/kultarousku
  3. ↑ http://www.mycobank.org/BioloMICS.aspx?Table=Mycobank&Rec=93072&Fields=All Mycobank: Russulaceae, luettu 30.8.2019
  4. ↑ Tuomo Niemelä: Laji, suku ja tieteellinen nimi (s. 10 teoksessa Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.). Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristö 769.) 2005. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki.