Hefnerkynttilä
Tässä artikkelissa haluamme tutkia ja syventää Hefnerkynttilä:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Hefnerkynttilä on herättänyt keskustelua, tutkimusta ja uteliaisuutta eri aloilla, ja sen merkitys on kiistaton. Näillä linjoilla perehdymme Hefnerkynttilä:n yksityiskohtiin ja erityispiirteisiin analysoimalla sen vaikutuksia, seurauksia ja sen merkitystä nykyään. Eri näkökulmista ja lähestymistavoista pyrimme ymmärtämään, missä määrin Hefnerkynttilä muokkaa maailmaamme ja kokemuksiamme tarjoamalla yksityiskohtaisen ja kattavan näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Hefnerkynttilä (saks. Hefnerkerze, lyh. HK) on vanha valovoiman yksikkö, nykyisissä yksiköissä 0,903 kandelaa.[1]
Yksikkö sai nimensä Friedrich von Hefner-Alteneckin vuonna 1884 keksimästä valonlähteestä, jossa poltettiin amyyliasetaattia ja jota käytettiin valon mittauslaitteiden kalibrointiin. Kun amyyliasetaatista valmistetun kynttilän halkaisija oli 8 millimetriä ja sen palaessa syntyvän liekin korkeus 40 millimetriä, oli tällaisen valonlähteen valovoima määritelmän mukaan yksi hefnerkynttilä.[2]
Hefnerkynttilä oli käytössä yksikkönä useissa Euroopan maissa, muun muassa Saksassa ja Suomessa.[3]. Anglosaksisissa maissa ja Ranskassa käytettiin sen sijaan yksikkönä kansainvälistä normaalikynttilää (ICP)[3], jota Suomessakin käytettiin hefnerkynntilän ohella.[4] Nykyinen kansainvälinen valovoiman yksikkö, kandela, on suuruudeltaan lähellä aikaisempaa normaalikynttilää ja otettiin käyttöön Kansainvälisen mittojen ja painojen toimiston päätöksellä vuoden 1948 alussa.[3]
Lähteet
- ↑ Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1014, art. Hefnerkynttilä. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
- ↑ Hefner unit, Hefner candle sizes.com. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 1.10.2011.
- ↑ a b c Valaistustekniikkaa: Kynttilät ja kandelat. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 1.10.2011.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 4. osa, s. 1101, art. Valoyksiköt. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.