Nykymaailmassa Heikki Saari (saarnaaja) on ajankohtainen aihe, joka on saanut suuren merkityksen eri alueilla. Politiikasta tieteeseen Heikki Saari (saarnaaja) on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin arjen ihmisten huomion. Kautta historian Heikki Saari (saarnaaja) on ollut syvällisten keskustelujen, tutkimusten ja analyysien kohteena, jotka ovat paljastaneet sen merkityksen ja merkityksen yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme Heikki Saari (saarnaaja):een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Tavoitteena on tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä meitä niin paljon huolestuttavasta aiheesta.
Juho Henrik ”Heikki” Saari (18. helmikuuta 1906 Alavieska – 10. marraskuuta 1987)[1] oli suomalainen vanhoillislestadiolainen saarnaaja, joka toimi saarnaajana vuosina 1930–1979[2]. Hän oli voimakas vaikuttajayksilö vanhoillislestadiolaisuuden piirissä, missä hän toimi johtotehtävissä ja edusti jyrkkää maallikkolinjaa. Saari oli ristimänimeltään Juho Henrik, mutta hän käytti nimenään Heikkiä.
Heikki Saari syntyi Alavieskan[3] Saarenperän Saaren tilalla isänsä Mikko Saaren omistamassa mäkituvassa. Yhdessä vaimonsa Olga Maria Saaren (o.s. Pehkonen) kanssa he ostivat Alavieskan Someronkylältä Siimeksen tilan. Someronkylältä he muuttivat vuonna 1967 Ylivieskaan, jossa he asuivat loppuelämänsä.
Saari kuului Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokuntaan ja työvaliokuntaan, Ylivieskan rauhanyhdistyksen johtokuntaan sekä Ylivieskan kirkkovaltuustoon. Vanhoillislestadiolaisten puhujaksi Heikki Saari asetettiin Alavieskassa vuonna 1930. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1979 saakka, jolloin hänet asetettiin puhujakieltoon kososlaisuutta vastaan käydyissä hoitokokouksissa.[4] Hän edusti opilliselta kannaltaan jyrkkää maallikkolinjaa lestadiolaisuuden vuoden 1960–1961 hajaannuksessa, jossa hän oli voimahahmo.[5] Lauri Pietilän mukaan hän oli voimahahmo myös Yhdysvalloissa käydyissä neuvotteluissa, joiden tuloksena osaa amerikkalaisista lestadiolaisista alettiin nimittää töröläläisiksi.[6] Heikki Saari johti SRK:n johtokunnan jäsenen rovasti Paavo Sillanpään mukaan hänen viisi vuotta kestäneitä ja erottamiseen johtaneita ”korjaustoimenpiteitään” eli hoitokokouksia.[7] Saari oli sakramenttikomitean jäsen.[8] Hän kuului myös Päivämiehen vuonna 1954 perustettuun toimitusvaliokuntaan, jonka tehtävänä oli tukea ja avustaa toimittajaa ja valvoa lehden sisältöä.[9] Saari liikkui laajasti ympäri Suomea ja teki saarnamatkan myös Amerikkaan.[4] Hän osallistui myös vaimonsa Olgan ja Eino Kimpimäen kanssa Raittiusyhdistys Neliapilan toimintaan auttamalla sen johtajaa Artturi Jämséniä keräämään vaalipuhujien joukkoa.[3] Lauri Pietilän mukaan Heikki Saari oli 1970-luvun SRK:n opetuksen pääarkkitehti.[10]
Professori Jouko Talosen mukaan Heikki Saaren Vanhan testamentin tulkinta sisälsi omituisia selityksiä, joiden avulla voitiin perustella jyrkkää eksklusivismia ja hoitokokouksissa harjoitettua ”sielunhoitoa”. Talosen mukaan Vanhan testamentin mielivaltaista tulkintaa esiintyi SRK-vanhoillisuudessa erityisesti vuosina 1960–1979.[15]