Heksafluorifosforihappo
Nykymaailmassa Heksafluorifosforihappo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe useille yhteiskunnan sektoreille. Sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisesta työelämään, mukaan lukien sen vaikutus kulttuuriin ja teknologiaan. On monia keskusteluja ja pohdintoja, jotka pyörivät Heksafluorifosforihappo:n ympärillä, ja sen merkitys on kiistaton nykyään. Siksi on tärkeää syventyä sen eri puoliin ja ymmärtää sen laajuus ja vaikutukset jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme joitakin tärkeimpiä näkökulmia Heksafluorifosforihappo:stä ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan yleisesti.
| Heksafluorifosforihappo | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 16940-81-1 |
| PubChem CID | 16211447 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HPF6 |
| Moolimassa | 145,978 |
| Ulkomuoto | Kirkas liuos tai värittömiä kiteitä |
| Sulamispiste | 31,5 °C (heksahydraatti)[1] |
Heksafluorifosforihappo (HPF6) on vahva epäorgaaninen happo. Se on melko pysymätön ja käytetään pääasiassa vesiliuoksena.
Ominaisuudet
Heksafluorifosforihappo on vahva happo, joka protolysoituu vesiliuoksessa lähes täydellisesti heksafluorofosfaattianioneiksi ja oksoniumioneiksi. Heksafluorfosforihaposta tunnetaan kiinteä heksahydraatti (HPF6·6H2O), joka kiteytyy, kun heksafluorifosforihappoliuosta jäähdytetään nopeasti. Pysyvämpi on kuitenkin liuos, jossa yhdistettä on 60–65 massaprosenttia. Kuumenettaessa ja happamissa olosuhteissa liuoksessa tapahtuu hydrolyysiä, jolloin muodostuu vetyfluoridia, difluorifosforihappoa, fluorifosforihappoa ja fosforihappoa. Heksafluorifosforihappoliuokset höyryävät, koska hydrolyysin tuloksena muodostuu vetyfluoridihuuruja.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö
Heksafluorifosforihappoa voidaan valmistaa fosforipentoksidin ja vetyfluoridin tai fosforipentafluoridin välisellä reaktiolla. Yhdistettä käytetään katalyyttinä tai fluoraavana kemikaalina orgaanisen kemian synteeseissä tai veden fluoraamiseen. Sitä voidaan käyttää myös metallien käsittelyssä, fungisidina sekä heksafluorofosfaattisuolojen valmistuksessa.[1][2][3]
Lähteet
- ↑ a b c Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 30.09.2012
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 119. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron, René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.09.2012