Nykyään Helman heilahdus:stä on tullut yhä useammin toistuva keskustelunaihe yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Helman heilahdus on saavuttanut johtavan roolin elämässämme ja vaikuttanut merkittävästi eri näkökohtiin. Taloudesta kulttuuriin Helman heilahdus on jättänyt lähtemättömän jäljen nykymaailmaan. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja pohtia Helman heilahdus:tä ja ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset nykyisessä todellisuudessamme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Helman heilahdus:n vaikutusta ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Helman heilahdus | |
---|---|
![]() Helman heilahdus. |
|
Nimi | Helman heilahdus |
Tekijä | Aarne Jämsä |
Valmistumisvuosi | 2015 |
Julkistettu | |
Taiteenlaji | taidegrafiikka |
Teostyyppi | taidekuva |
Materiaali | alumiini |
Korkeus | 7,2 metriä |
Leveys | 51 metriä |
Omistaja | Suomen valtio |
Kokoelma | Kansallisgalleria |
Sijainti | Helsinki-Vantaan lentoaseman rautatieasema |
Koordinaatit | |
|
Helman heilahdus on Helsinki-Vantaan lentoaseman rautatieasemalla maan alla 45 metrin syvyydessä olevalle laituritasolle sijoitettu kaksiosainen panoraamateos, joka on toteutettu Aarne Jämsän piirtämien kuvien mukaan alumiinilevyille painamalla.[1] Teos kuvaa draperioita.[2]
Helman heilahdus on asetelma, jossa on laskostettuja kankaita, pitsejä ja paljetteja.[1] Kuvat on sijoitettu molemmin puolin laiturialuetta junaratojen toisella puolella oleville seinustoille.[3]
Teospari on toteutettu Aarne Jämsän piirrosten pohjalta. Piirrokset on skannattu, ja sen jälkeen suurennettu tietokoneella ja painettu alumiinilevyille. Teoksen pituus on yhteensä 51 metriä ja korkeus 7,2 metriä, ja sen pinta-ala on 690 neliömetriä. Helman heilahdus on yksi suurimmista taideteoksista Suomessa.[1] Jämsä hankki malliksi tarvitsemiaan tekstiilejä kirpputoreilta ja joillakin kirpputorilla häntä luultiin transvestiitiksi hankitojensa vuoksi.[4]
Jyrki Siukonen kirjoitti teoksen ”suuresta, piirroksellisesta alamaailmasta, jonka kätköistä paljastuu velvettiä ja satiinia”:
Mummolan vintin vaatekaappi, jonka hämärässä valossa lapset harrastavat pukeutumisleikkejä? Lipaston harvoin avattu laatikko, unohtuneiden ajatusten juhlava kätkö, jota tutkiessa aikuisen mieleen saattaa palata silkin kiilto ja viileän eroottinen kahina? Se on kosketuksen muisti, oman kehollisuutemme lähettämä lahja menneisyydestä.[1]
Kun Kehäradan asemakaavaa laadittiin, Vantaan kaupunki edellytti, että asemia elävöitetään taiteella. Kehäradalle tehtiinkin ympäristötaiteen kaava ensimmäisenä Suomessa. Taide asemilla yhdessä niiden tunnusvärien ja äänimaisemien kanssa antaa niille tunnistettavan yksilöllisen luonteen. Valtion taideteostoimikunta järjesti Kari Cavénille, Aarne Jämsälle ja Santeri Tuorille kesäkuussa 2010 kutsukilpailun, jotta Lentoaseman juna-asemalle saadaan kaavan edellyttämä taideteos.[5] Jämsä voitti kilpailun ehdotuksellaan. Arvostelulautakunta piti Jämsän teosta yllättävänä ja omaperäisenä, ja se oli lautakunnan mukaan ”sekä monumentaalisen jylhä että humoristinen”. Lautakunta oli tyytyväinen kilpailun tasoon. Kaikki ehdotuksista oltaisiin voitu toteuttaa asemalle, vaikka ne erosivat toisistaan.[5][6]
Ympäristötaiteen säätiö valitsi vuonna 2015 Kehäradan taiteen ympäristötaidekohteeksi.[7] Palkintoperustelussa todettiin muun muassa ”kehäradan taide on oiva esimerkki taiteen nivomisesta osaksi julkista ympäristöä suunnitteluvaiheesta lähtien”.[8] Kokonaisuuden ovat tilanneet Vantaan kaupunki, Liikennevirasto ja Finavia Oy.[7]