Nykymaailmassa Hempelin–Oppenheimin malli:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Hempelin–Oppenheimin malli on vanginnut kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion ja mielikuvituksen. Lisää tietoa Hempelin–Oppenheimin malli:stä on ratkaisevan tärkeää ymmärtääksemme ympäröivää maailmaa ja sitä muokkaavia voimia. Tässä artikkelissa tutkimme Hempelin–Oppenheimin malli:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tarjoamalla täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukija voi ymmärtää paremmin tätä kiehtovaa aihetta.
Hempelin–Oppenheimin malli, peittävän lain malli eli deduktiivis-nomologinen malli eli selittämisen subsumptioteoria (engl. covering law model, Deductive-nomological model, the subsumption theory, Hempel's model, the Hempel-Oppenheim model, and the Popper-Hempel model of explanation) on tieteellisen selittämisen tapa, joka vastaa kysymykseen: "Miksi jokin ilmiö E tapahtui?" Mallissa selitettävä ilmiö X seuraa loogisesti yhtäältä yleisistä laeista ja tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista. Tämän vuoksi peittävän lain soveltaminen ilmiön X selittämiseksi vaatii alkuehdot ja ainakin yhden yleisen lain. Selittävän osan ja selitettävän osan suhde voi olla myös induktiivinen (loogisesti epäpätevä), ja universaalin lain asemesta selittävä osa voi sisältää myös probabilistisia tai tilastollisia lakeja; tällöin "Miksi välttämättä P?" voidaan lieventää muotoon "Miksi mahdollisesti P?"
Mallia ovat kehittäneet tieteenfilosofit Carl Hempel, Paul Oppenheim ja Karl Popper.
Mallissa tieteellinen selittäminen muotoillaan seuraavien termien avulla:
Hempelin alkuperäisen version vaatimukset deduktiivis-nomologiselle selitykselle olivat seuraavat:
Lopullinen päätelmä tehdään etsimällä suhde selittävän S:n ja selitettävän P:n välillä; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka laajasti ja kuinka tarkasti ilmiö P on deduktiivisesti johdettavissa S:stä eli kuinka paljon S selittää P:tä siten, että se samalla rajaa ulkopuolelleen mahdollisimman paljon sellaista, mikä ei ole P.