Tässä artikkelissa käsittelemme Herakleen lapset:tä, aihetta, joka on tullut merkityksellisemmäksi viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Herakleen lapset on kiinnittänyt erilaisten yleisöjen huomion ja synnyttänyt keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksista. Vuosien varrella Herakleen lapset on ollut alueen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja he ovat auttaneet laajentamaan ymmärrystämme tästä ilmiöstä. Tässä tilaisuudessa perehdymme Herakleen lapset:n analyysiin eri näkökulmista ja tutkimme sen historiallisia, sosiokulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Olemme myös kiinnostuneita tutkimaan, miten Herakleen lapset on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan ja miten se on muokannut ajattelu- ja toimintatapojamme. Tällä pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Herakleen lapset:stä, joka kutsuu pohtimaan ja vuoropuheluun tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
| Herakleen lapset | |
|---|---|
| Ἡρακλείδαι | |
| Kirjoittaja | Euripides |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Zeuksen alttari Marathonissa |
| Kantaesitys | n. 430–429 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | Ateenan vanhuksia |
Herakleen lapset (m.kreik. Ἡρακλείδαι, Hērakleidai; lat. Heracleidae tai Heraclidae) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, joka seuraa herakleideja eli Herakleen lapsia, jotka hakevat turvaa Ateenasta.[1]
Euripideen Herakleen lasten kantaesitys oli noin vuonna 430–429 eaa. Se kirjoitettiin peloponnesolaissodan alussa, jolloin spartalaiset tekivät paljon hyökkäyksiä Ateenaan, ja liittyy siihen, että spartalaisia pidettiin Herakleen jälkeläisinä.[1]
Näytelmä sijoittuu Zeuksen alttarille Marathonissa Ateenan ulkopuolella olevalla Attikan maaseudulla.[1] Tragedia koostuu 1 055 runosäkeestä.[1]
Mykenen kuningas Eurystheus oli vastuussa monista Herakleen kohtaamista ongelmista. Herakleen kuoleman jälkeen hän päätti surmata tämän isättömiksi jääneet lapset, jotta nämä eivät kostaisi hänelle. Lapset ovat paenneet Ateenaan Herakleen ystävän ja veljenpojan Iolaoksen suojeluksessa.
Eurystheuksen lähettämä sanansaattaja Kopreus yrittää ottaa kiinni Herakleen lapset ja Iolaoksen, jotka hakevat turvaa Zeuksen alttarilta. Iolaos anoo apua kuorolta, joka koostuu iäkkäistä ateenalaisista. Ateenan kuningas Demofon, Theseuksen poika, saapuu. Iolaos vetoaa tähän muistuttaen muun muassa, että Herakles oli Theseuksen sukua ja oli aiemmin auttanut tätä. Demofon ilmoittaa turvananojien olevan hänen suojeluksessaan. Kopreus poistuu uhaten palaavansa armeijan kanssa.[2]
Näin Demofon on ainakin aluksi valmis puolustamaan suojattejaan sodankin uhalla. Hän kysyy kuitenkin neuvoa oraakkelilta, ja saa tietää, että ateenalaiset voittaisivat sodan vain, jos he uhraavat ylhäistä syntyperää olevan neidon Persefonelle. Demofon ilmoittaa Iolaokselle, että vaikka hän haluaisikin auttaa, hän ei aikoisi uhrata ketään omista lapsistaan eikä pakottaa ketään muutakaan ateenalaista tekemään niin. Iolaos ymmärtää, että hänen ja lasten tulisi lähteä Ateenasta hakeakseen turvapaikkaa jostakin muualta.[2]
Kun Herakleen tytär Makaria saa tietää oraakkelin vastauksesta ja ymmärtää perheensä ahdingon, hän tarjoaa itseään uhriksi kieltäytyen uhrin arpomisesta. Hän heittää hyvästit sisaruksilleen ja Iolaokselle ja poistuu uhrattavaksi. Kuoro ylistää hänen ylevää kuolemaansa.[2]
Samaan aikaan Herakleen poika Hyllos saapuu ja kertoo tuovansa vahvistusjoukkoja auttamaan Demofonia taistelussa. Vaikka Iolaos on vanha ja heikko, hän vaatii taisteluun lähtemistä. Taistelun aikana hän saa ihmeellisellä tavalla voimansa takaisin ja ottaa kiinni Eurystheuksen. Seuraa keskustelu hänen surmaamisestaan. Alkmene, Herakleen ikääntynyt äiti, vaatii Eurystheuksen surmaamista saman tien, vaikkakin tällainen teloitus on Ateenan lakien vastaista. Lopulta Eurustheys kertoo ennustuksen: hänen henkensä suojaisi kaupunkia Herakleen lasten jälkeläisiltä, jos he surmaavat ja hautaavat hänet. Eurystheus surmataan.[2]
Tragedia nähdään yleensä isänmaallisena teoksena käynnissä olleen sodan keskellä. Isänmaallisia teemoja siinä ovat muun muassa ylpeys omasta jalosta sukutaustasta, heikompien suojelu sekä jumalten kunnioittaminen. Samaan viittaa myös näytelmän sijoittaminen Marathoniin, joka kytkeytyi muistoihin persialaissodissa saavutetusta voitosta Marathonin taistelussa. Näytelmän rakenne on varsin hajanainen, sillä se seuraa välillä Iolaosta, välillä Demofonia, välillä Makariaa ja välillä Eurystheusta. Näytelmän huippukohta tapahtuu suhteellisen varhain, kun Makaria ilmoittaa uhrautuvansa, jonka jälkeen tragedian voima katoaa.[1] Joskus on katsottu, että myöhemmät toimittajat olisivat muuttaneet tekstiä huonommaksi.[3]
Tyypilliseen tapaansa Euripides yhdistelee näytelmässä eri myyttejä ja tekee niihin lukuisia muutoksia. Esimerkiksi aiemmissa myyttiversioissa Ateenan kuninkaana oli herakleidien saapuessa vielä Theseus. Makaria ja muut Herakleen tyttäret esiintyvät nyt ensimmäistä kertaa, siinä missä aiemmin herakleidit oli nähty lähinnä Herakleen poikina. Ajatus Makarian uhrautumisesta muiden puolesta voi palautua Foinikian naisiin, jossa Menoikeus uhraa itsensä.[3]
| Säilyneet | Alkestis · Andromakhe · Bakkhantit · Elektra · Foinikian naiset · Hekabe · Helena · Herakleen lapset · Herakles · Hippolytos · Ifigeneia Auliissa · Ifigeneia taurien mailla · Ion · Kyklooppi · Medeia · Orestes · Troijan naiset · Turvananojat · (Rhesos) |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia | Aiolos |