Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Herran tarhurit:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen alkuperää, merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Herran tarhurit on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan, ja se on herättänyt kiinnostusta niin tutkijoissa, ammattilaisissa kuin uteliaissakin. Populaarikulttuurin vaikutuksista historiaan Herran tarhurit on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, ja siitä on tullut jännittävä ja jatkuvasti kehittyvä tutkimusaihe. Tässä artikkelissa tarkastelemme Herran tarhurit:n eri näkökohtia, sen merkitystä ja vaikutusta eri alueilla tarjoamalla kattavan kuvan tästä ilmiöstä, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion.
Herran tarhurit | |
---|---|
The Year of the Flood | |
![]() |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Margaret Atwood |
Kieli | Englanti |
Genre | tieteiskirjallisuus |
Kustantaja | Bloomsbury |
Julkaistu | 2009 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 448 |
ISBN | 978-0747585169 |
Suomennos | |
Suomentaja | Kristiina Drews |
Kustantaja | Otava |
Julkaistu | 2010 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 527 |
ISBN | 978-951-1-24117-1 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Herran tarhurit (engl. The Year of the Flood) on Margaret Atwoodin vuonna 2009 ilmestynyt dystopiaromaani ympäristötuhon jälkeisestä tulevaisuudesta. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2010 Otavan kirjasto -sarjassa Kristiina Drewsin kääntämänä. Teos on Atwoodin Oryx ja Crake -romaanin itsenäinen sisarteos. Atwoodin Uusi maa -romaani on jatkoa näille kirjoille.
Helsingin Sanomien Toni Jerrmanin mukaan Herran tarhurit on taitavasti kirjoitettu, monikerroksinen ja pääosin luontevasti etenevä. Teos ei tosin ole tieteiskirjallisuuden kentällä erityisen omaperäinen.[1]
Teoksen Tähtivaeltaja-lehdessä arvostelleen Jussi K. Niemelän mielestä Atwoodin tarina on väsynyt, puuduttava ja mielikuvitukseton. Romaanissa häiritsee myös saarnaaminen ja ”päälle liimattu, henkisesti veltto ekouskonnollisuus”. Toistuva saarnaaminen on Niemelän mukaan rasittavaa. Mielikuvituksellisia kohtia korostetaan kiusallisesti tai ei kehitetä loppuun asti. Kirjan päätös herättää arvostelijan mielestä myötähäpeää.[2]