Hiilihydraatiton ruokavalio

Tässä artikkelissa tutkimme Hiilihydraatiton ruokavalio:een liittyviä eri näkökohtia, tarkastelemme sen merkitystä nykyään ja sen merkitystä ajan myötä. Analysoimme Hiilihydraatiton ruokavalio:n monia puolia ja sen vaikutusta eri aloilla, kuten kulttuurissa, taloudessa, politiikassa ja jokapäiväisessä elämässä, sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Tutkimme monialaisen lähestymistavan avulla, kuinka Hiilihydraatiton ruokavalio on kehittynyt ja sopeutunut nykymaailman muutoksiin ja kuinka se on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe nykyään. Yksityiskohtaisen ja kriittisen analyysin avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan Hiilihydraatiton ruokavalio:n monia näkökohtia ja sen vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Hiilihydraatiton ruokavalio koostuu lähes yksinomaan rasvaisesta eläinperäisestä ruoasta. Kuvassa raakaa sianlihaa.

Hiilihydraatiton ruokavalio on ketogeeninen ruokavalio, joka sisältää korkeintaan kaksi energiaprosenttia eli noin 50 kilokaloria maksassa esiintyvää hiilihydraattipitoista glykogeenia.[1]l

Hiilihydraatitttomassa ruokavaliossa ei syödä muita hiilihydraattia sisältäviä ruoka-aineita. Kun ruoassa on näin vähän hiilihydraattia, ihminen menee ketoosiin, ja elimistö alkaa käyttää ketoaineita energiakseen.[1]

Muu energia saadaan rasvasta ja eläinproteiinista. Hiilihydraatiton ruokavalio voi sisältää rasvan lisäksi lihaa, kananmunia, kalaa, kananmunia, äyriäisiä, sisäelimiä ja oliiveja.[1]

Hiilihydraatitonta ruokavaliota voidaan myös kutsua vähähiilihydraattisen ruokavalion äärimmäiseksi muodoksi.

Ravintosisältö

Lampaanmaksaa, jossa on paljon C-vitamiinia

New Yorkin Bellevuen sairaalassa 1920-luvulla tehdyn interventiotutkimuksen mukaan kaikki ihmisen tarvitsemat ravinteet voi saada eläinperäisestä ravinnosta, kunhan se hyödynnetään riittävän tarkasti[2]. C-vitamiinin saanti jää tosin selvästi suosituksia matalammaksi. Coloradon yliopiston tutkijat Julie Will ja Tim Byers ovat esittäneet tähän liittyen, että ihmisen C-vitamiinin tarve riippuu verensokerin määrästä: mitä vähemmän veressä on sokeria, sitä vähemmän C-vitamiinia tarvitaan[3].

Historiaa

Tunnetuin hiilihydraatittoman ruokavalion puolestapuhuja, joskaan ei ensimmäinen, on ollut kanadalainen antropologi Vilhjalmur Stefansson. Hän oli Pohjois-Amerikan inuiteja tutkiessaan havainnut itsensä ja miehistönsä pysyvän terveinä ja elinvoimaisina pelkän eläinravinnon turvin useiden vuosien ajan. Myös inuitit olivat Stefanssonin havaintojen mukaan täysin terveitä, vaikka he söivät etenkin talvisin pelkkää eläinrasvaa ja lihaa, eivätkä pitäneet kasviksia ihmiselle sopivana ravintona. Inuitien ruokavalio koostui Stefanssonin mukaan noin 50-prosenttisesti karibusta, 30-prosenttisesti kalasta, 10-prosenttisesti hylkeestä, ja loput sekalaisista riistaeläimistä ja munista.[4]

Johtava liikalihavuuden ja allergioiden hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri Blake F. Donaldson julkaisi vuonna 1962 kirjan nimeltä Strong Medicine. Donaldson esitteli siinä tehokkaan liikalihavuuden ja allergioiden hoitomuodon, joka perustui ennen kaikkea ultraprosessoimattomasta rasvaisesta lihasta ja vedestä koostuvan ruokavalion ja liikunnan yhdistelmään. Donaldson oli hoitanut potilaitaan kyseisellä tavalla tuolloin jo 18 vuoden ajan.[5][6]

Turvallisuus

Yhdysvaltalaisten 1920-luvun ravitsemusasiantuntijoiden oli vaikea uskoa, ettei hiilihydraatiton ruokavalio aiheuta terveysongelmia. Antopologi Vilhjalmur Stefansson ja tanskalainen tutkimusmatkailija Karsten Anderson osallistuivat tämän vuoksi vuonna 1928 New Yorkissa suoritettuun lääketieteellisesti valvottuun interventiotutkimukseen, jossa he söivät vuoden ajan pelkkää eläinperäistä ravintoa. Kalorinsa he saivat 79-prosenttisesti rasvasta ja 19-prosenttisesti proteiinista. Miesten ruokavaliota valvottiin virtsan ketoaineiden mittauksin, mikä vahvisti heidän pysyneen tunnollisesti ruokavaliollaan. Tutkimusjakson päättyessä voitiin todeta, että Stefanssonin terveydentila oli pysynyt normaalina, samoin Andersonin, jonka verenpaine oli myös laskenut luvuista 140/80 lukuihin 120/80. Kummankin miehen paino oli pudonnut parilla kilogrammalla. Minkään ravintoaineen puutosta ei kummassakaan havaittu, eikä C-vitamiinin puutostaudin keripukin oireita. Stefanssonin ientulehdus parani pian kokeen alettua.[2]

Stefansson julkaisi vuonna 1946 hiilihydraatittoman ruokavalion terveyshyötyjä käsittelevän kirjan. Kirjasta raportoitiin laajalti lehdissä, mutta se ei jättänyt minkäänlaista jälkeä ravitsemussuosituksiin.[7] Hiilihydraatiton ruokavalio on edelleen vahvasti ristiriidassa virallisten ravitsemussuositusten kanssa, jotka ovat korostaneet 1950-luvulta alkaen maitotuotteiden, viljan, hedelmien ja kasvisten sisällyttämistä ruokavalioon[8][9].

Lähteet

  1. ↑ a b c Taubes, s. 319, 324
  2. ↑ a b Taubes, s. 320–324
  3. ↑ Taubes, s. 321–322
  4. ↑ Taubes, s. 320
  5. ↑ Historical Medical Library of the College of Physicians of Philadelphia: Texas State Journal of Medicine.  : Texas Medical Association., 1962. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.4.2025.
  6. ↑ BLAKE DONALDSON, INTERNIST, AUTHOR The New York Times. 21.2.1966. Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Taubes, s. 324
  8. ↑ Bye-bye, pyramid - hello, plate: Timeline of food guidelines www.cbsnews.com. 2.6.2011. Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005 ravitsemusneuvottelukunta.fi. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 5.5.2012.

Aiheesta muualla