Tässä artikkelissa käsittelemme Hjalmar Procopé (runoilija)-aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Hjalmar Procopé (runoilija) on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näitä linjoja pitkin aiomme tutkia Hjalmar Procopé (runoilija):n eri puolia analysoimalla sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tarkastelemme eri toimijoiden roolia suhteessa Hjalmar Procopé (runoilija):een sekä siihen liittyviä eettisiä ja moraalisia seurauksia. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava näkemys Hjalmar Procopé (runoilija):stä, jotta lukija saa syvemmän ja rikastuttavan käsityksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Hjalmar Procopé | |
---|---|
![]() Hjalmar Procopé 1910-luvulla. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hjalmar Fredrik Eugen Procopé |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1868 Helsinki |
Kuollut | 24. syyskuuta 1927 (59 vuotta) Porvoo |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Hjalmar Fredrik Eugen Procopé (28. huhtikuuta 1868 Helsinki – 24. syyskuuta 1927 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija.[1]
Procopén vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Berndt Feodor Georg Procopé ja Agata Lovisa von Knorring (1844–1871), joka oli Eugen von Knorringin ja Helena Catharina Schwenzonin (1822-1901) tytär.
Hjalmar Fredrik pääsi ylioppilaaksi vuonna 1889 ja valmistui filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi vuonna 1897. Procopé toimi Björneborgs Tidningin päätoimittajana 1898, Aftonpostenin aputoimittajana 1898–1899, sekä toimittajana Wasa Nyheter -lehdessä 1899–1900 ja Tammerfors Nyheter -lehdessä 1900–1904. Hän oli Ruotsalaisen teatterin sihteerinä ja kirjallisena neuvonantajana 1909–1915.[2] Hän oli Porvoon Runoilijakodin ensimmäinen asukas vuosina 1923–1927.