Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys
Nykymaailmassa Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys on ottanut johtavan roolin sekä arjessa että ammatillisella alalla. Teknologian ja globalisaation myötä Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys:stä on tullut jatkuva kiinnostuksen kohde, joka on synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja uusia lähestymistapoja. Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys on vaikuttanut eri tavoin yhteiskuntavaikutuksestaan talouteen, ja se on muuttanut paitsi tapaamme olla vuorovaikutuksessa, myös tapamme ajatella ja suhtautua ympäristöön. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys:n tärkeimpiä puolia ja analysoimme sen merkitystä ja kehitystä ajan myötä.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys on tieteenfilosofinen katsantokanta, jonka mukaan hypoteeseja ei tarvitse etukäteen perustella empiirisen aineiston ja siitä tehtävien induktiivisten yleistysten avulla, vaan hypoteettisen teorian pätevyyttä voi testata johtamalla siitä deduktiivisia seurauksia ja testaamalla näiden seurausten totuutta.
Hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä toimien aluksi esitetään hypoteesi, ja tästä johdetaan testattavia ennustuksia, jotka ovat hypoteesin premissien suora looginen seuraus, ja tämän jälkeen testataan empiiristen kokeiden avulla, pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos johdetut ennusteet läpäisevät testit, havaintoaineisto tukee eli konfirmoi hypoteesia, mutta se ei kuitenkaan todista hypoteesia oikeaksi. Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän kannalta järkevän hypoteesin perusvaatimukset ovat empiirisyys ja kyky selittää kohteena oleva ilmiö.