Hyyppärän harjualue

Nykymaailmassa Hyyppärän harjualue on ongelma, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Tekniikan kehityksen ja ihmisten käyttäytymisen muutosten myötä Hyyppärän harjualue:stä on tullut tutkijoiden, asiantuntijoiden ja kaikenikäisten ihmisten kiinnostava kohde. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​kulttuuriin ja politiikkaan Hyyppärän harjualue on ilmiö, jota ei voi sivuuttaa. Tässä artikkelissa tutkimme Hyyppärän harjualue:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykymaailmassa.

Kolmas Salpausselkä.
Iso-Valkee.
Lammenjärvi.
Varesjoki.

Hyyppärän harjualue on Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuluva suojelualue Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa. Se sijaitsee osaksi Salossa entisten Suomusjärven ja Kiikalan kuntien alueella, osaksi Somerolla entisen Somerniemen kunnan alueella ja osaksi Lohjalla entisen Nummen kunnan alueella.[1] Alueeltaan se vastaa likimain Kolmanteen Salpausselkään kuuluvaa Kiikalannummen reunamuodostumakompleksia.[2][1]

Natura alueeseen kuuluu harjuja, harjualueen raviineja, lähteitä, puroja, järviä, lampia, soita ja kallioita, ja järvien rannat ovat usein soistuneita. Kallioista merkittävä on Säräjärven luona kohoava Särämäki. Se on luonnoltaan monipuolinen ja on myös koko Varsinais-Suomen maakunnan korkein kohta.[1][3]

Monet alueen lähteet ja lähteiköt, puronotkot ja paikoin vanhat metsät ovat luonnonarvoiltaan merkittäviä. Näihin kuuluu muiden muassa Varesjärvestä alkunsa saavan Varesjoen notko sekä alueen useista lähteistä alkunsa saavat eri vesistöihin laskevat puronotkot. Harvinaisempia luontotyyppejä ovat lehto-, harmaaleppä- ja lähdekorvet. Harvinaista kasvillisuutta liittyy myös Särämäen kalliojaksoon ja Hyyppärän harjualueen reunamuodostuman harjumaastoon. Samoin linnusto on luonnon monipuolisuudesta johtuen edustavaa.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Hyyppärän harjualue Ymparisto.fi. Uudenmaan ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 17.1.2014.
  2. ↑ Glückert, Gunnar: Das Deltakomplex von Kiikalannummi am 3. Salpausselkä in Südwestfinnland, s. 5. (Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 35) Turku: Turun yliopisto, 1978. ISBN 951-641-591-1 (saksaksi)
  3. ↑ Hyyppäränharju, Kultalähde ja Särämäki Salon kaupunki. Arkistoitu 4.6.2019. Viitattu 17.1.2014.

Kirjallisuutta

  • Arohonka, Jukka (toim.): Kiikalan Hyyppärän harjualueen luonto ja käyttö. (Valtakunnallinen harjututkimus. Raportti 6) Turku: Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys, 1978.
  • Kalliomäkien katveessa: Salon seudun luonto. : Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys, 1984. ISBN 951-99596-7-X

Aiheesta muualla

  • Hyyppäränharju 100 luontohelmeä. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 1.12.2017.