Nykymaailmassa Ihmisoikeudet Valko-Venäjällä:stä on tullut monien ihmisten jatkuva kiinnostava aihe. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen merkityksestä tiettynä ajankohtana tai sen vaikutuksesta tietyille alueille, Ihmisoikeudet Valko-Venäjällä on kiinnittänyt niin tutkijoiden, ammattilaisten kuin harrastajienkin huomion. Sen merkitys on kiistaton, ja sen läsnäolo tuntuu arjen eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Ihmisoikeudet Valko-Venäjällä:n vaikutuksia ja analysoimme sen eri puolia ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykyään.
Tämä artikkeli kertoo Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta.
Valko-Venäjällä oli vaalit syyskuussa 2008. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ; Organization for Security and Co-operation in Europe OSCE) tarkkailijoiden mukaan vaalit eivät täyttäneet OSCE:n standardeja. Äänestäjät eivät saaneet riittävästi tietoja ehdokkaiden valintaan. Valko-Venäjän lait eivät salli vapaata kokoontumisvapautta ja sananvapautta. Kansalaisjärjestöjen toiminta ja jäsenyys säädettiin laittomaksi ennen presidenttivaaleja maaliskuussa 2006.[1]
Amnesty Internationalin mukaan laki rajoittaa Valko-Venäjällä sananvapautta.[1]
Presidentti hyväksyi uuden lehdistölain 7.8.2008. Kritiikin mukaan se rajoittaa julkaisuvapautta entisestään. Vain 30 julkaisua jatkoi ilmestymistä. Puolet niistä on valtion omistaman jakelukanavan ulkopuolella. Laki antaa valtiolle oikeuden sulkea lehtien toimituksia ilman oikeusistuimen päätöstä yhden varoituksen jälkeen. Lehdistön ulkomainen rahoitus kiellettiin. Laki koskee myös nettijulkaisuja ulkomaisen ”disinformaation” rajoittamiseksi. Presidentin kanslian mukaan mallia otettiin Kiinasta.[1]
Amnesty Internationalin mukaan Valko-Venäjä rajoittaa kokoontumisvapautta. Mielenosoitukset on kielletty tai hajotettu pakolla. Reporttereita ja kansalaisaktivisteja on ahdisteltu.[1] Seksuaalivähemmistöjen, kuten homojen ja lesbojen, katutapahtumien hakemukset hylätään Valko-Venäjällä.[1]
Neljä ihmistä teloitettiin ampumalla vuonna 2008. Euroopan neuvoston pääsihteeri tuomitsi kuolemantuomiot ja syytti Valko-Venäjän viranomaisia ihmisarvojen peittelemättömästä hylkäämisestä.[1]