Nykyään Ilveskallion vanha metsä on kasvava kiinnostuksen aihe yhteiskunnassa. Ilveskallion vanha metsä:n merkitys on näkynyt eri alueilla politiikasta populaarikulttuuriin. Mielipiteet ja näkökulmat Ilveskallion vanha metsä:stä ovat erilaisia ja usein kiistanalaisia, mikä on herättänyt jatkuvaa keskustelua tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ilveskallion vanha metsä:n merkitystä tänään ja analysoimme sen vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia. Ilveskallion vanha metsä on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi sen vaikutuksista talouteen ja vaikutuksestaan henkilökohtaisiin suhteisiin.
Ilveskallion vanha metsä | |
---|---|
Natura 2000 -alue: FI0100079 | |
Suojelun perusteet | |
Aluetyyppi | SCI |
Luontodirektiivin luontotyypit |
Kasvipeitteiset silikaattikalliot, Boreaaliset luonnonmetsät |
Suojelutilanne | 100 % valtion luonnonsuojelualue |
Sijainti ja koko | |
Koordinaatit | |
Kunta | Lapinjärvi |
Kartta | Kansalaisen Karttapaikka |
Pinta-ala | 21 hehtaaria[1] |
Vastuutaho | Luonnonvarakeskus |
Suojellut lajit | |
Lintudirektiivin liite I |
metso, palokärki, pikkusieppo, pohjantikka, pyy |
Muuta eläinlajistoa | idänuunilintu |
Ilveskallion vanha metsä on luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Lapinjärven kunnassa, Ingermaninkylässä. Ilveskallio kuuluu Natura 2000-hankkeeseen. Havu-lehtisekametsä sekä havusekametsä ovat Ilveskallion hallitsevat metsätyypit.[1] Aluetta ympäröi Luonnonvarakeskuksen 246 hehtaarin laajuinen kuusen geenireservimetsä.[2] Alueelta on löytynyt useita harvinaisia kovakuoriaislajeja sekä Uudellamaalla harvinaista pikkutervakkoa.[1]
Alueen kivilaji on viborgiitti, joka on syväkivilajien rapakivimuunnos. Ilveskallion lounaisjyrkänteen laelta avautuu laaja näkyvä ympäröiviin metsiin ja viljelyalueelle. Jyrkänteen juurella on pienialainen lehtomaisen kasvillisuuden alue. Ilveskallion vanha metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alue on rauhoitettu asetuksella 1993.