Intianvariskäki

Tässä artikkelissa Intianvariskäki:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan analysoidaan yksityiskohtaisesti. Alkuperäistään sen kehitykseen ja merkitykseen eri alueilla, Intianvariskäki on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä. Tämän artikkelin kautta tutkitaan sen monia puolia ja sen vaikutusta tarkastellaan eri yhteyksissä henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Siinä tarkastellaan, kuinka Intianvariskäki on muokannut tapaamme olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja kokea ympäröivä maailma. Lisäksi pohditaan mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita ja niiden merkitystä ihmiskunnalle yleensä.

Intianvariskäki
Intianvariskäkikoiras.
Intianvariskäkikoiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Käkilinnut Cuculiformes
Heimo: Käet Cuculidae
Suku: Variskäet Eudynamys
Laji: scolopaceus
Kaksiosainen nimi

Eudynamys scolopaceus
(Linnaeus, 1758)

Intianvariskäen levinneisyysalue merkitty mustalla.
Intianvariskäen levinneisyysalue merkitty mustalla.
Katso myös

  Intianvariskäki Wikispeciesissä
  Intianvariskäki Commonsissa

Intianvariskäki (Eudynamys scolopaceus) eli aiemmalta nimeltään variskäki[2] on käkiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä- ja Kaakkois- ja Itä-Aasiasta.

Taksonomia

Intianvariskäen luokittelussa alalajien lukumäärä vaihtelee lähteittäin 7–18 välillä. Laji on hyvin läheistä sukua papuanvariskäen (E. occidentalis) kanssa ja toisinaan niiden katsotaan kuuluvan samaan lajiin.[3][4]

Koko ja ulkonäkö

Intianvariskäkinaaras.
Eudynamys scolopaceus + Corvus splendens

Intianvariskäki on suurikokoinen lintu ja voi kasvaa 39–46 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Intianvariskäkikoiras on väritykseltään kauttaaltaan musta ja hyöhenpuvussa on vihreä tai sininen kiilto. Pyrstö on pitkä, viuhkamainen ja pyöreäpäinen. Naaraslintu on päästään, selästään ja siivistään pohjaväriltään ruskea ja ruumiissa on runsaasti valkoista raidoitusta. Vatsa on valkoinen ja siinä on tiheästi ruskeita raitoja. Nokka on tukeva, koukkupäinen ja väriltään vihertävä. Intianvarikäen silmät ovat punaiset.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Intianvariskäkeä tavataan Intiasta Kaakkois-Aasian läpi itään aina Kiinaan eteläosiin asti. Sitä tavataan Myös Jaavalta, Borneolta ja Filippiineiltä. Satunnaisesti se vaeltaa myös Lähi-itään.[3][1] Lajin elinympärsitöä ovat monentyyppiset metsät sademetsistä avoimiin metsiin ja metsien reunamaihin. Se on sopeutunut elämään myös pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa. Suurimman osan ajasta intianvariskäki viettää puiden latvuksista, joista sen paljastavat sen voimakkaat kutsuäänet. intianvariskäki syö monenlaisia hedelmiä, erityisesti viikunoita ja laji ruokailee ryhminä. Intianvariskäen pesimäkausi on keväällä ja kesällä. Se on pesäloinen, joka pesii erityisesti intianvaristen pesiin, mutta voi pesiä myös kuhankeittäjien ja mainojen pesissä. Muna on pohjaväriltään vihreä ja siinä on pilkkuja.[3][4][5][6][7]

Lähteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Eudynamys scolopaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 24.11.2023.
  3. ↑ a b c d Payne, R. & Kirwan, G.M.: Western Koel (Eudynamys scolopaceus) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Johannes Erritzøe, Clive F. Mann, Frederik Brammer, Richard A. Fuller: Cuckoos of the World, s. 325-329. Bloombury Publishing, 2012. ISBN 978-0-7136-6034-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Richard Grimmett, Carol Inskipp, Tim Inskipp: Birds of the Indian Subcontinent, s. 210. Bloombury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4081-2763-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b Morten Strange: Photographic Guide to the Birds of Thailand, s. 155. Tuttle Publishing, 2012. ISBN 978-1-4629-1434-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Nick Davies: Cuckoos, Cowbirds and Other Cheats, s. 110. Bloombury Publishing, 2000. ISBN 978-1-4081-3666-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)