Isotiikerihaikara
Tänään puhumme Isotiikerihaikara:stä, aiheesta, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Isotiikerihaikara on ongelma, joka vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolisiin ja yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin, koska sillä on merkitystä jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Isotiikerihaikara:een, analysoimalla sen mahdollisia seurauksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Jotta voimme tarjota kokonaisvaltaisen näkemyksen Isotiikerihaikara:stä, perehdymme sen alkuperään, kehitykseen ja sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Liity tälle matkalle ymmärtääksesi paremmin Isotiikerihaikara:tä ja sen vaikutusta maailmaamme!
| Isotiikerihaikara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Haikarat Ardeidae |
| Suku: | Tiikerihaikarat Tigrisoma |
| Laji: | mexicanum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tigrisoma mexicanum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Isotiikerihaikara (Tigrisoma mexicanum) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava haikaralaji.
Koko ja ulkonäkö
Isotiikerihaikara voi kasvaa 71–81 cm pitkäksi. Lajin paras tuntomerkki on niin nuorena kuin aikuisenakin hyöhenistä paljas keltainen kurkku. Päälaki on musta ja pään sivut ja kaula ovat väriltään harmaat ohuin mustin vaakaraidoin. Myös siivet ovat harmaat ja raidalliset. Isotiikerihaikaran kyljet ovat ruosteenruskeat ja vatsa on valkoinen. Nokka ja jalat ovat pitkät ja harmaat.[2][3]
Levinneisyys ja elintavat
Isotiikerihaikaraa tavataan alueelta, joka ulottuu Meksikosta Kolumbiaan.[1] Lajin elinympäristöä ovat mangrovemetsät, jokien ympäristöt, suometsät ja galleriametsät. Lajin ravintoa ovat kalat, sammakot ja äyriäiset ja se ruokailee aikaisin ammulla tai iltaisin ja öisin. Isotiikerihaikarat voivat seisoa pitkiäkin aikoja liikkumatta kunnes keihästävät saaliinsa terävällä nokallaan. Lajin pesimäkausi on Costa Ricassa toukokuulta elokuulle ja Panamassa helmikuulta maaliskuulle. Munia on tyypillisesti 2 tai 3 ja ne ovat väriltään vaaleita vihrein pistein.[2][3][4]
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Tigrisoma mexicanum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Bare-throated Tiger Heron (Tigrisoma mexicanum) Planet of Birds. 25.1.2011. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 68. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Carrol L. Henderson: Field guide to the wildlife of Costa Rica, s. 154. University of Texas Press, 2002. ISBN 978-0691083728 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)