Itäinen sotilaspiiri
Nykyään Itäinen sotilaspiiri on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion ympäri maailmaa. Kiinnostus Itäinen sotilaspiiri:tä kohtaan on lisääntynyt, koska sen vaikutus kattaa useita jokapäiväisen elämän osa-alueita. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Itäinen sotilaspiiri:een liittyviä eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme Itäinen sotilaspiiri:n vaikutuksia ja seurauksia eri alueilla sekä tulevaisuudennäkymiä, joita tämän ilmiön ympärille kuvitellaan. Epäilemättä Itäinen sotilaspiiri on aihe, joka ansaitsee huomiomme ja analyysimme, joten sen monimutkaisuuteen on syytä tutustua sen todellisen laajuuden ymmärtämiseksi.
 Venäjän sotilaspiirijako (3/2024-). (Huom. Vuonna 2014 miehitetty, kiistanalainen Krimin niemimaa on merkitty kuvassa Eteläisen sotilaspiiriin. Kyseenalaisesti (ei todenmukaisesti) vain osaksi miehitettyjä Ukrainan kaakkoisia alueita on kokonai- suudessaan ryhmitelty saman sotilaspiirin osiksi.) |
Itäinen sotilaspiiri (ven. Восточный военный округ) on Venäjän asevoimien maantieteelliseen jakoon perustuva sotilaspiiri Venäjän Kaukoidässä.[1][2] Sotilaspiiri muodostettiin 2008 yhdistämällä Kaukoidän sotilaspiiri ja baikalintakainen osa Siperian sotilaspiiriä. Sen päämaja on Habarovskissa.
Organisaatio
Vuonna 2023 sotilaspiirin joukkoihin kuuluivat:[3]
- 5. armeija, Ussurijsk, Primorjen aluepiiri
- 127. motorisoitu divisioona, Sergejevka
- 57. kaartin motorisoitu prikaati, Bikin
- 305. tykistöprikaati, Ussurijsk
- 20. ohjusprikaati, Spassk-Dalni
- 35. armeija, Belogorsk, Amurin alue
- 64. motorisoitu prikaati, Knjaze-Volkonskoje
- 38. kaartin motorisoitu prikaati, Jekaterinoslavka
- 69. suojausprikaati, Babstovo, Juutalaisten autonominen alue
- 165. tykistöprikaati, Belogorsk
- 107. ohjusprikaati, Birobidžan
- 71. ilmatorjuntaohjusprikaati, Belogorsk
- 36. armeija, Ulan-Ude, Burjatia
- 37. kaartin motorisoitu prikaati, Kjahta, Burjatia
- 5. kaartin panssariprikaati, Divizionnaja stantsija
- 30. tykistöprikaati, Divizionnaja & Taltsy stantsija
- 103. ohjusprikaati, Divizionnaja stantsija
- 35. kaartin ilmatorjuntaohjusprikaati, Ulan-Ude
- 29. armeija, Tšita, Taka-Baikalian aluepiiri
- Tyynenmeren laivasto, Vladivostok
- 68. armeijakunta, Južno-Sahalinsk
- 338. kaartin rakettitykistöprikaati, Ussurijsk, Primorjen aluepiiri
- 38. ilmatorjuntaohjusprikaati, Ptitšnik, Juutalaisten autonominen alue
- 16. suojeluprikaati, Lesozavodsk, Primorjen aluepiiri
- 14. erillinen pioneeriprikaati, Vjatskoje, Habarovskin aluepiiri
Lähteet
- ↑ Ukaz prezidenta Rossijskoi Federatsii ot 26.2.2024 No 141 "O vojenno-administrativnoi delenii Rossijskoi Federatsii (Указ Президента Российской Федерации от 26.02.2024 № 141 "О военно-административном делении Российской Федерации") (linkki asetuksen sivulle 1 (9)) pravo.gov.ru. 26.2.2024. Viitattu 30.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ Emil Kastehelmi: Analyysi: Venäjä uhoaa kokoavansa valtavasti uutta sotavoimaa – Tästä on kyse Iltalehti, il.fi. 29.3.2024. Viitattu 30.3.2024.
- ↑ Mason Clark & Karolina Hird: Russian Regular Ground Forces Order of Battle: Russian Military 101 ("Venäjän maavoimien taistelujärjestys, johdanto") 10/2023. Institute for the Study of War (ISW). Viitattu 30.3.2024, verkkoviite näkyviin, malline käyttöön. (englanniksi)